Marttyyrit

Ohjaus Pascal Laugier
Näyttelijät Morjana Alaoui, Mylène Jampanoï, Catherine Bégin
Maa Ranska / Kanada
Pituus 95 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2008 Canal Horizons, Canal+, CinéCinéma, Eskwad, TCB Film ja Wild Bunch

Hanki omaksi

• Kuva 4
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p3-5">3</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Ranskasta kajahtaa taas. Switchblade Romancen (Haute Tension), Uhan (Ils) ja Insiden (A’l’interieur) kaltaisten kulttimainetta jo niittäneiden genreteosten perässä seuraa Pascal Laugier, jonka lemmenlapsi Marttyyrit sylkee kohteliaasti edeltäjiään kasvoille, murskaa koko perinteisen tavan kertoa kauhutarinaa ja sommittelee sitten valkokankaalle episodimaisen, sisällöllisesti ja temaattisesti kahteen näytökseen jaetun kokonaisuuden, jolle kaikki sitä seuraavat genreteokset tulevat kumartamaan.

Christophe Gansin avustajana Susien klaani -elokuvassa (Le Pacte de loups) toiminut Laugier teki fiktiivisen ohjausdebyyttinsä vuonna 2004 totaalisen epäonnistuneella House of Voicesilla (Saint Ange) – tätä ennen hän oli ohjannut parikin making-of –dokkaria Gansin edellä mainitusta elokuvasta. Laugier on itsekin todennut olleensa pettynyt paitsi itse elokuvaan, myös itse tekoprosessiin: House of Voicesin tuotantoarvot olivat hänen mielestään jopa liian suuret. Nyt mies on ansainnut synninpäästönsä, puolet pienemmällä budjetilla.

Marttyyrit alkaa kuvalla nuoresta ja ruhjotusta Lucie-tytöstä, joka juoksee henkensä edestä karkuun jättimäisestä hylätystä tehtaasta, jossa häntä on pidetty vankina. Vuosia myöhemmin varttunut Lucie (Mylène Jampanoï) tunkeutuu idylliseltä vaikuttavan ranskalaisperheen aamiaispöytään kostamaan kokemiaan vääryyksiä haulikko kädessä, tuhoisin seurauksin. Kumppanina hänellä on Anna (Morjana Alaoui), jonka tämä pian soittaa paikalle auttamaan jälkipyykin pesussa.

Sadistiseen kuvastoon vihjaava alku on lupaava, mutta tosiaan vasta alku. Marttyyrien hienous piilee siinä, kuinka katsojan odotukset ja ennakkokäsitykset murretaan kerta toisensa jälkeen. Alkuasetelmasta on pitkä matka loppuun, ja aina uuden juonenkäänteen myötä tarina kasvattaa massaansa ja paisuu lopulta kirjaimellisesti elämää suuremmaksi.

Karkeasti elokuvan voisi, kuten aloituksessa mainitsin, jakaa kahteen osaan. Ensimmäinen näytös on kiihkeätunnelmaista ja veristä kujanjuoksua ympäri ranskalaisperheen taloa. Laugier tuottaa äänen ja kuvan yhdistelmillä kireän tunnelman, jonka tyyntä pintaa puhkovat veriset yhteenotot Lucien oman nemesiksen kanssa. Kun säikyttelystä on saatu tarpeekseen, notkahtaa elokuvan tempo pienemmälle vaihteelle kun katsojalle aukeaa asteittain talon salaisuudet. Ensimmäinen salaovi aukeaa. Tunnelma pysyy yhä tiiviinä, mutta vaihtuu huomaamatta pelottavasta painostavaan.

Vaikka Marttyyrit on helppo nähdä vain poikkeuksellisen ilkeänä gornomässäilynä – verta tuhlataan gallonatolkulla ja ranskalaiseen tapaan tyttöjen väliseen rakkauteen vihjaava alavirekin löytyy – on se myös paljon enemmän. Perinteisenä mörköhippana alkava elokuva paljastaa toisessa näytöksessä lopulta todellisen nihilistisen luonteensa, joka on paljon karmivampi kuin mitä jo itsessään hyytävä alku haluaa luvata. Toisaalta lopetus on myös osoittautunut kriitikoiden parissa melkoiseksi vedenjakajaksi, vaikka mistään Switchblade Romancen kaltaisesta antikliimaksista ei kyse olekaan.

Laugierin käsikirjoitus on pullollaan koukkuja ja käänteitä, joilla se alati viilaa katsojaa linssiin ja vie tätä harharaiteille vain yllättääkseen jälleen seuraavassa mutkassa. Ohjaaja leikittelee virtuoosimaisesti elokuvan kerronnallisilla kaavoilla ja vaihtelee tempoa jatkuvasti, pitäen silti kokonaisuuden tiukasti otteessaan. Marttyyrit on rakenteellisesti löyhä, mutta sen temaattinen moniulotteisuus ja tylyjen tapahtumien myötä katsojan alati varpaillaan pitävä ilmaisuvoima tukevat sen jossain määrin muodottomia rakenteita.

Ironista on, että kun kaikki alussa mainitsemieni elokuvien ohjaajat on välittömästi värvätty Hollywoodiin, myös Marttyyrien syksyinen Rakkautta & Anarkiaa -näytös alkoi uutisella. Ohjaaja ei viime kädessä päässytkään paikalle, sillä oli parhaillaan Los Angelesissa allekirjoittamassa sopimusta tulevan Hellraiser-remaken ohjausvastuusta. Näin länsirannikon ohjaajapulasta alati kärsivä kultatehdas nielee jälleen yhden lupaavan eurolahjakkuuden – toivokaamme hänen pärjäävän paremmin kuin esim. Uhan tekijäkaksikko, The Eyen viimeksi ohjanneet David Moreau ja Xavier Palud.

Marttyyrit ei ole helppo elokuva. Se on poikkeuksellisen julma ja sadistinen tarina, joka ei päästä katsojaansa vähällä. Sen rankkuus syntyy kuitenkin enemmän elokuvan henkisesti painostavasta tunnelmasta kuin äärigroteskista mässäilystä – vaikka sitäkin tosiaan piisaa. Onhan se ranskalainen.

Pascal Laugier on nimi joka kannattaa laittaa korvan taakse. Kuten Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin puhuja elokuvan edellä taannoin sanoi: tässä on nykykauhun seuraava suuri nimi.

DVD: Pan Visionin julkaiseman DVD:n kuvaformaatti on anamorfinen 1.85:1 laajakuva, ja ääniraitoina on valittavissa niin DTS, Dolby Digital 5.1 kuin 2.0:kin. Kuvan- ja äänenlaatu ovat huipputasoa.

Lisämateriaalina on Matthieu Desportin kokoama liki puolitoistatuntinen making of -dokumentti Organic Stories: The Making of Martyrs. Kattava dokkari seuraa Marttyyrien kuvauksia ensimmäisistä kohtauksista loppuun asti, ja ääneen pääsevät niin ohjaaja, näyttelijät, stunttikoreografit kuin maskeeraajatkin. Dokumentti on pullollaan mielenkiintoista materiaalia, ja erityisesti ohjaajan ja toisen päätähden, Mylène Jampanoïn videopäiväkirjat valottavat tehokkaasti tekijöiden välistä dynamiikkaa ja elokuvan syntyprosessia.

Lisäksi mukana on kaksi elokuvan teaseria ja traileri.

Teksti: © 2009 Anton Vanha-Majamaa