Legendaarisen regee-artistin elämän läpikäyvä dokumentti on tiukka tietopaketti ilman luonnetta.
Exodus! Movement of Jah people!
Rastat. Hymy. Sätkä. Kassillinen hittejä.
Jamaikan syrjäseuduilta kolmannen maailman ensimmäiseksi musiikilliseksi supertähdeksi nousseen Nesta Robert ”Bob” Marleyn tuntevat kaikki.
Aivan kuten toinenkin osittain saman aikakauden kasvatti, Ernesto ”Che” Guevara, on regee-musiikin popularisoija ikoni.
Sekä Che että Bob ovat kuitenkin enemmän kuin t-paidassa töllöttäviä klassisia kasvoja, joilla viestitetään milloin mitäkin. On sääli, että Kevin Macdonaldin kaksi ja puolituntinen dokumentti on tarkasti keskitietä kulkeva läpileikkaus vaipasta arkkuun.
Dokumentin kliinisestä esitystavasta puuttuu kaikki se räiske ja sydän, joka Marleyn taltioiduista konserteista välittyy. Dokumentti nojaa kaavamaisesti aikalaisten lausuntoihin luodessaan kuvaa rastafarismiin hurahtaneesta pioneerista.
Sujuvasti etenevän elokuvan lopputulema on perinteinen, kohtalaisen sankarillinen biografia.
Vaikka kameran eteen on raahattu mielenkiintoisia persoonia, ei Macdonald ole kiinnostunut tutkimaan. Tulos on aikajana, ei pinnan alle sukeltavaa journalismia.
Marleyn poliittisuuteen ja vivahteikkaaseen perhe-elämään lähinnä viitataan. Jopa uskomusten tuhoama syöpätaistelu jätetään liki täysin huomiotta.
Onnistumisia kehutaan vuolaasti, lapsuksista ja kyseenalaisista valinnoista riittää huomautus. En kaipaa tuomiota tai moralisointia. Kaipaan myyttien murtamista.
Perinteinen sankaruus on tasapaksua. Oli salossa sitten tähtilippu tai Jamaikan kolmivärinen tunnus.
Macdonald lähinnä hipelee ristiriitoja. Aivan kuin tekijät olisivat pelänneet Marley-uskovaisten vastareaktiota. Rehdisti ronkkimalla olisi voitu luoda erehtyväinen, inhimillinen kuva.
Soderberghin Che-elokuvat eivät kaivaneet kaikkia hautoja auki, mutta ne paljastivat miehen markkinakojujen takaa. Marley on kuin kuvitettu Wikipedia-artikkeli.
Elokuva voi vavisuttaa luutuneita käsityksiä vain parissa tunnissa. Dokumentilla, vielä enemmän kuin fiktiolla, on velvollisuus tehdä se.
Marley jää epäilemättä pitkäksi aikaa definitiiviseksi muotokuvaksi maanisesta esiintyjästä. Kattava esitys on kuitenkin lähinnä onnistunutta fanipalvelua.
Teksti: © 2012 Jouko Luhtala
Perkele, että on Russell Crowella hermo pinnassa!
Lue lisää »Ihmiskuntaa moukaroiva komeetta kiteyttää tuhobuumin muodonpalautuksessa koronavuoden kriisikäytöksen.
Lue lisää »Epäortodoksinen eroko? Netflixin menora-menestyjä tutustuttaa vanhakantaiseen juutalaisuuteen, jonka vivahteissa viihtyisi pidempäänkin…
Lue lisää »Perkele, että on Russell Crowella hermo pinnassa!
Lue lisää »Hullu ja masentunut Hollywood synnytti Citizen Kanen, jonka myyttinen auteur saa Fincheriltä isällisen avokämmenen.
Lue lisää »Kotoilun lämmin ja pehmeä kaima The Blitzin ajoilta maalaa miedon lesbosuhteen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA