Margin Call

Ohjaus J.C. Chandor
Näyttelijät Kevin Spacey, Zachary Quinto, Paul Bettany, Jeremy Irons, Simon Baker, Demi Moore
Maa Yhdysvallat
Pituus 107 min
Ikäraja 12 vuotta
Lisätietoja IMDb
Kuvat © Before the Door Pictures, Washignton Square, Margin Call, Untitled Entertainment, FS Film

Hanki omaksi

• Kuva 3
• Ääni 3

DVD

Niin lippalakkikansalaiset kuin kansanedustajat ovat uutisten perusteella läpeensä kyllästyneitä eurokriisiksi nimettyyn tautiin. Oireiksi ekonomistitohtorit ovat diagnosoineet julkisen talouden leikkaukset, lainapaketit ja populismin nousun.

J. C. Channorin näppäilemä ja ohjaama Margin Call vie finanssikuplan alkulähteille, Yhdysvaltojen asuntolainapakettien kimuranttiin maailmaan. Harhaluulojen, utopioiden ja puhtaan kusetuksen ilmanpiirin haistelu on pätevä pintakatsaus herravihan uutuuttaan kiiltävän painoksen syntyhetkeen.

80-luvun juppikulttuurin ollessa kuumimmillaan, Oliver Stonen sinällään kriittinen Wall Street ikuisti ahneuden hyveeksi. Häikäilemätön Gekko oli ja lienee yhä edelleen reilulla marginaalilla ihaillumpi hahmo kuin moraalikertomuksen varsinainen sankari.

Samaisen rahaa palvovan kulttuurin ilmiöiden raipalla rankaisu on myös Channorin pääasiallinen motiivi. Kuvasto on täynnä seinien taakse sulkeutuneita miehiä. Talouseliittiä tarkastellaan pessimistisrealistisen taviksen näkökulmasta. Raha korruptoi. Järjestelmän horjuessa arvuutellaan, että paljonkohan se pomo nro. 3 nyt taas mahtoikaan netota.

Vaikka pahansuopia stereotypioita riittää, ei elokuva maalaa niin mustavalkoista kuvaa taloussektorista kuin mitä tilaisuus antaisi myöten. Meklarien luonnekuva rakentuu ennen muuta työn kautta. Ylimielisyys ja välinpitämättömyys argumentoidaan uskottavasti. Firman kippari Tuld (Jeremy Irons) on ainoa, joka kanniskelee hiilihankoa mukanaan.

Sen sijaan itse kriisin käsittely on yksinkertaistettua. Toki alan slangi pitää kääntää ymmärrettäväksi, mutta eritoten viimeisen kolmanneksen aikana korttitalon romahdusta pyöritellään elokuvakerrontaan sopimattomalla palikkamaisuudella. Vastapainona motiiveihin ja logiikkaan uppoutuvat monologit ovat yksittäin kuunneltuina erinomaisia. Loppua kohden niiden kasautuminen tosin kuristaa tunnelmaa.

Margin Callin ansiot eivät ole uusien näköalojen avaamisessa tai edes tarinankerronnan mestarillisuudessa. Siinä missä The Social Networkissa naamakirjaa hyödynnetään lähinnä ponnahduslautana, on Margin Callin ote lähempänä dramatisoitua tiedonvälitystä. Ääntenlaskentafiaskoon pureutuneen Recountin tapaan kyseessä on viihteellisen jännärin kuosiin sujautettu, helposti nieltävä kurkistus uutisotsikoiden taakse.

DVD: Julkaisussa Dolby Digital 5.1 -ääniraita ja anamorfinen 1.78:1 -laajakuva. Ekstroja ei ole.

Teksti: © 2012 Jouko Luhtala