Mamma Mia!

Ohjaus Phyllida Lloyd
Näyttelijät Amanda Seyfried, Meryl Streep, Pierce Brosnan, Stellan Skarsgård, Colin Firth, Julie Walters, Christine Baranski, Dominic Cooper
Maa Iso-Britannia / Saksa / Yhdysvallat
Pituus 108 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2008 Playtone, Internationale Filmproduktion Richter, Littlestar Productions, United International Pictures ja Universal Pictures Finland.

Etsi CDONista

• Kuva 4
• Ääni 3
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p3-5">3</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Kukapa olisi arvannut, että ruotsalaisen Abba yhtyeen vuoden 1975 hitistä Mamma Mia kehkeytyi kukoistava bisnes. Liki kolme vuosikymmentä myöhemmin sai Lontoossa ensi-iltansa saman niminen musikaali, joka sittemmin lähti valloittamaan maailmaa ja on tähän mennessä tavoittanut yli 30 miljoonaa silmäparia. Musikaali, kuten nyt valmistunut elokuvakin, kertoo tarinan Sophie nimisestä nuoresta naisesta, joka on menossa naimisiin idyllisellä kreikkalaisella saarella, jossa hän äitinsä kanssa pyörittää pienimuotoista hotellibisnestä. Sophie toivoisi voivansa kutsua myös isänsä, mutta hänellä ei ole tietoa oikean isänsä henkilöllisyydestä. Tutkittuaan äitinsä Donnan päiväkirjaa Sophie saa selville, että isäehdokkaita on peräti kolme. Niinpä Sophie lähettää salaa kutsut jokaiselle ja toivoo pystyvänsä tunnistamaan oikean isänsä, joka voisi hänet luovuttaa sulhaselle. Kaikki ei kuitenkaan suju aivan suunnitelmien mukaan. Isäehdokkaiden saapuminen saarelle on suurempi yllätys kuin kukaan olisi voinut uskoa.

Musikaaleisssa käyminen on varsin arvokas harrastus. Liput maksavat 50 eurosta muutamiin satoihin euroihin. Niinpä on hienoa, että Mamma Mia! musikaalista on vihdoin tehty elokuvaversio, joka jäljittelee mahdollisimman tarkasti teatteriversiota. Tuottajina ovat etuoikeutetusti häärineet Abba kaksikon herrat Björn Ulvaeus ja Benny Andersson, mutta myös musiikkipitoisia elokuvia aiemminkin tuottanut yhtiö Playtone, jonka takaa löytyy Hollywood osaajat Tom Hanks ja vaimonsa Rita Wilson. Musiikkikomediaksi luokiteltava Mamma Mia! sisältää runsaasti Abba yhtyeen hittejä, mm. Gimme, Gimme, Gimme, Super Trouper, Dancing Queen ja Voulez-Vous. Kaikki muutkin elokuvan kappaleet ovat Abba yhtyeen keulahahmojen, Anderssonin ja Ulvaeuksen, sävellyksiä. Mamma Mia!:n ennakkotrailerit ovat luoneet käsityksen, ettei elokuvaversiossa olisi musiikillista sisältöä kovinkaan paljon. Tämä osoittautuu hyvin pian vääräksi. Itseasiassa Mamma Mia! sisältää musiikkia niin paljon, että se on vaarassa tulla ulos korvista.

Kyseessä ei olisi vakavasti otettava musikaaliversio jos pääosan esittäjät eivät itse hoitaisi omia lauluosuuksiaan. Niinpä elokuvatähdet Meryl Streep (Donna), Pierce Brosnan (isäehdokas Sam), Colin Firth (isäehdokas Harry) ja Stellan Skarsgård (isäehdokas Bill) laitetaan laulupuuhiin siinä missä muutkin elokuvan henkilöt. Eniten äänessä on Streep (Hiljaiset sillat), mutta myös ex-007 Pierce Brosnan (Kultainen silmä) innostuu luikauttamaan oikein kunnolla, vaikka alkuun näyttääkin siltä, ettei James Bondina tutuksi tulleelle näyttelijälle ole kirjoitettu kuin sivustaseuraajan rooli. En ole musiikin ammattilainen, mutta maallikon korvaan lauluosuudet kuulostivat hieman ruosteisilta. Etukäteen kehuttu Streep turvautui toistuvasti humoristisiin peittelyihin taitoa vaatineiden lauluosuuksien kohdalla, esimerkiksi murahtelemalla tai muuten vain lekkeriksi vetämällä. Tämä oli yllättävää, sillä Streep on joukkiosta se, jolla pitäisi aikaisempaa laulukokemusta olla. Brosnan sen sijaan yritti urhoollisesti, mutta väistämätön fakta on se, ettei hänestäkään ollut virtuoosiksi. Sen sijaan Sophieta näyttelevä Amanda Seyfried yllätti erittäin kirkkaalla äänellään. Neidolla on selvästi huikeat laululahjat. Jälkikäteen on hienoa todeta, että onneksi Seyfried sai roolinsa, eikä se mennyt ennakkoon osaan kaavaillulle, juorulehtien otsikoissa viihtyvälle Lindsay Lohanille. Seyfried säteilee Sophien roolissa ja varastaa vaivihkaa lähes kaiken huomion. Tästä nuoresta naisesta kuullaan vielä.

Mamma Mia! (2008, Iso-Britannia, Saksa, Yhdysvallat) on hienosti näytelty, käsikirjoitettu, lavastettu ja puvustettu elokuvamusikaali. Ohjauksen, koreografian ja aiemmin mainittujen lauluosuuksien kohdalla onkin sitten runsaasti paljaalla silmällä (ja korvalla) havaittavia puutteita. Ohjauksesta vastaa teatteriversionkin ohjannut Phyllida Lloyd, jolla ei ole kummoistakaan kokemusta elävien kuvien puolella. Yhteistyö ei ota sujuakseen niinikään teatteriversiossakin työskennelleen koreografi Anthony Van Laast’in kanssa. Elokuvan koreografiset osuudet eivät välity täydellä tehollaan katsojalle. Lloydilla onkin suuria vaikeuksia löytää parhaat mahdolliset kuvakulmat. Tämä on erittäin sääli, sillä yksin tästä syystä suuri osa musikaalien viehätysvoimasta rapisee mitä pitemmälle tarina etenee.

Väkevästi alkava Mamma Mia! elokuvaversio on tukehtua ennen kuin se kunnolla pääsee täysiin kierroksiin. Puolivälistä lähtien jokainen kohtaus on hyvä tekosyy laulujen lurittamiseen. Katsojalla on helppo työ päätellä mikä kappale kuullaan seuraavaksi. Abba yhtyeen tuotantoa kuullaan niin isolla kädellä, että kyseessä on jättimäinen siirappipullo. Jos Abba yhtyeen musiikki ei ole mieleen, niin alun ensiviehätyksen jälkeen katsoja saattaa olla ongelmissa istumaryhtinsä kanssa. Kreikkalaisen miljöön ihasteleminen ei yksin kannattele maaliin asti. Maalista ja siirapista puhuttaessa en voi olla mainitsematta lopun yltiösiirappista kohtausta, jossa kaikki pääosanesittäjät luikauttavat jättihittejä tiukoissa trikoissa. Kohtaus ei liity mitenkään itse elokuvaan, mutta se on silti haluttu mukaan kokonaisuuteen. Tarkkasilmäiset voivat bongata taustakööristä muitakin tuttuja kasvoja.

Mamma Mia! on siis pirteästi alkava musikaali, joka menettää tehojaan loppua kohden. Silti se tekee, kaikesta bisnestehtailusta huolimatta, jättimäisen palveluksen niille, joilla ei ole mahdollisuutta lähteä oikeata musikaalia kokemaan. Musiikkikomedian laulut jäävät soimaan pään sisään päiväkausiksi, halusi tai ei. Mamma Mia! on myös hyvä esimerkki siitä, että jokainen meistä osaa laulaa. Se vaatii vain hieman uskallusta. Täydet pisteet, puutteista huolimatta, jokaiselle pääosan esittäjälle.

DVD: Universalin yhden levyn julkaisu on keskitasoa, mitä tulee kuvan- ja äänenlaatuun. Kaksikosta suuremman pettymyksen tuottaa Dolby Digital 5.1. ääniraita, joka tuntuu kovin nuhaiselta täysiverisen musikaalin tarpeisiin. Surround ja jatkuvalla syötöllä ampuva soundtrack eivät suostuneet yhteiseloon missään vaiheessa, edes äänisäätöjen jälkeen. Surroundelämys on muutenkin kovin, kovin heiveröinen.

Ekstroja on levylle ahdettu käytännössä niin paljon kuin mahdollista, mutta määrä ei nytkään korvaa laatua. Eniten odotettu lisäominaisuus on ehdottomasti Sing-a-long eli mahdollisuus katsastaa elokuva karaoketekstien kera ja laulaa mukana niin härskisti kuin suinkin uskaltaa. Lurittelufiilis kuitenkin lässähtää nopeasti paristakin syystä: karaoketekstitys laahaa ruudulla miten sattuu eikä ainakaan allekirjoittaneen soitin suostunut tuomaan kaveriksi tavallista elokuvan tekstitystä. Sing-a-long on kuitenkin hyvä ajatus ja tuo sitä kaivattua jälleenkatseluarvoa. Hyvää on myös se, että musikaalin kappaleita pääsee hakemaan valikosta yksittäinkin.

Muu lisämateriaali on enemmän tai vähemmän tuotantokatraan selkääntaputtelua. Kaikki sanottava tulee ilmi pitkässä Näin tehtiin Mamma Mia! dokumentissa. Sitä seuraavat pätkät ovatkin puhtaasti vanhan toistoa. Ekstrat pyörivät lähinnä lauluosuuksien ympärillä ja sisältävät paljon behind the scene materiaalia. Näyttelijöille annetaan suunvuoroa hyvin, mikä ei nykyään ole lainkaan itsestäänselvyys.

Ohjaajan, käsikirjoittajan ja tuottajan kommenttiraita jatkaa selkääntaputtelua ja on suoraan sanottuna hieman kuivahkoa kuunneltavaa, tosin hyvin informaatiorikasta sellaista.

Mamma Mia dvd on ehdottomasti ostoslistalla heille, jotka ovat ihastuneet Abban musikaaliin valkokankaalla tai teattterissa. Parhaimmillaan dvd on kaveriporukalla nautittuna, tietenkin sing-a-long toiminnolla.

Teksti © 2008 Lasse Lepola