Mahtava Buck Howard

Ohjaus Sean McGinly
Näyttelijät John Malkovich, Colin Hanks, Emily Blunt, Ricky Jay, Steve Zahn, Tom Hanks, Griffin Dunne
Maa Yhdysvallat
Pituus 90 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2008 Bristol Bay Productions, Playtone, Great Buck Productions ja Sandrew Metronome.

Hanki omaksi

• Kuva 4
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p3-5">3</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Mahtava Buck Howard (2008) on modernin jälkeinen elokuva, siis yhtä suurta sisäpiirivitsiä alusta loppuun. Fiktiiviseen vaikkakin tositapahtumien innoittamaan tarinaan niveltyy amerikkalaisen viihdebisneksen tämänhetkisiä household-nimiä.

Buck Howard (John Malkovich) on vanhan koulukunnan silmänkääntäjä, mentaalitaikuri, koomikko ja laulaja. Viimeiset vuodet ura on ollut kovassa laskusuhteessa. Mielessä on säilynyt muistot esiintymisistä valtakunnallisen television puolella. Nykyään hän kiertää Amerikan pikkukaupunkeja ja on kummissaan, miksei vastassa ole paikallinen lehdistö. Tältä näyttää häkkiin sullottu stressaantunut eläin.

Elegia on kadonnut, mutta mies on yhä säntillisen tarkka yksityiskohdista kuin uransa huipulla käyskentelevä primadonna. Pikavoittohakuisesti komiikan aineksina käytetään Buckin idiosynkraattisia piirteitä. Kätellessään hän ravisuttaa käden melkein irti, eikä miehellä tunnu olevan suuntavaistoa.

Pääsijainen kertoja(ääni) on nuori Troy (Colin Hanks). Alkukohtauksen hekisessä, pikkunäppärässä taustoituksessa selviää, kuinka hän opiskelee lakitiedettä. Hermoja raastavan vaikeat opinnot eivät kuitenkaan nappaa. Poika unelmoi urasta kirjailijana. Maksiimi on kuin Erno Paasilinnalta: Kirjailijan on elettävä kirjailijan elämä. Troy jättää yliopiston taaksensa. Kun arkielämän realiteetit iskevät vasten kasvoja, hän hakeutuu rahapulassa Howardin avustajaksi, työpaikkaan, jonka huonoutta jaksetaan ihmetellä. Alkaa yhteinen taival.

Troyn ja hänen isänsä (Tom Hanks, eräs elokuvan tuottajista) skisma on klassinen. Troyn opiskelu on isän järjestämää, hänhän kalliit lukukausimaksut kustantaa ja painostaa jatkamaan. Kokemuksen voimalla isä neuvoo poikaa tekemään jotain konkreettista, joka tulevaisuudessa kantaa hedelmää. ”Tuoreesti” tuodaan esiin, se kuinka kirjailija on aina boheemi ja elää nälkäkuoleman partaalla. Odotushorisontissa kuulastaa hyvä elämä vain, jos valmistuu juristiksi. Kapina tätä vastaan on konservatiivista.

Elokuva alkaa näykkiä nykyajan median ja kukaties yhteiskunnan nihilististä luonteenlaatua. Eräs keskeisistä teemoista on se, kuinka Howard ei saa ansaitsemaansa huomiota, vaikka hän on lahjakas show mies, jolla on takana vuosikymmenien kokemus. Lehdistöä kiinnostaa vain Jerry Springerin kaltainen henkilö, joka lisää saastan määrää. Valmiita ollaan katkaisemaan vaikka liikennevalojen piuhat ruuhka-aikana, koska sokki myy. Tarjonnalle on kuitenkin kysyntää, optimaalinen leikkauspiste löytyy nopeammin kuin näkymätön käsi ehtii suuntakoordinaatit osoittaa. Opportunistinen media saalistaa hyeenan lailla tragedioita, koska ne niin ikään myyvät ja niitä on helppo monistaa.

Howardin uran käännekohta onkin vihamielinen lehtikirjoitus. Se katkaisee kamelin selän. Hän hajoaa ja päätyy sairaalahoitoon. Kuin salamaniskusta mediaa alkaa kiinnostaa, mitä äijälle kuuluu — onhan hän käynyt lähellä kuolemaa. Seuraa cameo-esiintymisen (mm. Conan O’Brien, Jay Leno) sarja.

Rakenteessa alleviivataan raskaasti Howardin aseman vähäpätöisyyttä Hollywoodin nokkimisjärjestyksessä. Kulman kautta filmi muuttuu sisäpiirivitsiksi. Howardin häntäpään sijoitus tuodaan tietenkin julki vertaamalla häntä muihin julkimoihin — seuraa cameoiden sarja.

Mutantin perusongelma: Mahtava Buck Howard ei ole tarpeeksi hauska komediaksi eikä tarpeeksi vakava/uskottava draamaksi. Välillä komiikka on kuin tilannekomediasta, näppärillä siirroilla hahmot käyvät verbaalista tennistä. Siinäpä loistava keino paalata draaman tukirakenteet.

Tylsiä ovat myös ne kohtaukset, joiden tarkoituksena on aiheuttaa myötähäpeää. Niitä tarkistelemalla onttous heijastuu sokeuttavalla intensiteetillä. Se on täydellinen antiteesi esimerkiksi brittisarjalle Konttori, jonka elinvoima on humanismi. Hahmojen siluettimaisuus, yksitoikkoisuus ja henkinen poissaolo katkaisevat raateluhampaat, joilla herättää katsoja horroksesta. Kun Howard nolaa itsensä, mitään ei tapahdu. Kun Konttorin David Brent (Ricky Gervais) nolaa itsensä, katsoja kiemurtelee.

Hahmot eivät ole tästä maailmasta, koska elokuvakaan ei kerro tästä maailmasta. Se on elokuva viihde-elokuvan luomista aihioista, jotka ovat itsesuojeluna etäännytetty kauas oikeista. Näiden torsojen laahustus on kuin primitiivinen sirkus.

DVD: Sandrew Metronomen julkaisu on teknisesti kaikin puolin laadukas, joskin valikossa suomi on “soumi” (ääni 5.1 DTS, Dolby Digital; kuva 16:9 anamorfinen 1.85:1). Lisämateriaalina tekijöiden/näyttelijöiden haastatteluita (n. 6 × 1—4 min.), ”B-Roll” (n. 8 min., satunnaisia videopätkiä kulisseissa), promomateriaaliksi tarkoitettu dokumentti (n. 5 min.) ja elokuvan traileri. Ei suomenkielistä tekstitystä lisämateriaalissa. Myös lafkan muiden julkaisujen trailereita.

Teksti: © 2009 Jaakko Kuitunen