Kultaisella palmulla palkittu realistinen luokkakuvaus herättää ajatuksia ja vangitsee katsojan aitoudellaan.
Koulukuvauksissa sudenkuoppana on usein asetelman perimmäinen keinotekoisuus, joka saattaa näkyä luonnottomana näyttelynä tai tapahtumien ylidramatisointina. Laurent Cantet’n viides ohjaustyö, Cannesin kultaisella palmulla palkittu Luokka (Entre les murs) väistää nämä karikot mestarillisesti.
Tarina polkaistaan käyntiin uuden kouluvuoden alkaessa. Kamera seuraa nuoren miesopettajan, François’n (), matkaa kouluun. Kamera on kärpäsenä katossa opettajienhuoneen kokoontumisessa, tyhjän äidinkielenluokan täyttyessä hiljakseen oppilailla, François’n kävellessä sisään. Sekalainen joukko yläasteikäisiä nuoria täyttää tilan, liikuskelee ympäriinsä, kesän jäljiltä vielä energisinä ja innokkaina. François’lla kestää hetki saada luokka hiljaiseksi, kun oppilaita kiinnostaa kaikki muu paitsi äidinkieli. Lopulta jonkinlainen rauha saavutetaan ja oppitunti alkaa.
Tunnilla tapahtuu. Joku kieltäytyy lukemasta ääneen, toinen unohtaa toistuvasti tavaransa kotiin. Tytöt kikattavat keskenään, takarivin pojat kuuntelevat musiikkia soittimillaan, opetuksesta piittaamatta. Joku uskaltautuu kysymään opettajan seksuaalisesta suuntautumisesta. François yrittää takoa oppilaidensa päihin sijamuotoja ja sivistyssanoja.
Luokka perustuu pääosassa nähtävän François Bégaudeaun kirjoittamaan kirjaan omista kokemuksistaan opettajana. Cantet innostui teoksesta ja lähti muovaamaan sitä elokuvaksi. Päähenkilö siirtyi tosielämästä suoraan fiktioon, luokka koottiin erilaiset taustat omaavista 14-15 -vuotiaista nuorista. Yhdelläkään heistä ei ollut ennestään kokemusta näyttelemisestä.
Kohtaukset on suurelta osin improvisoitu. Näyttelijöillä on ollut käsitys siitä, mihin tarinan tulisi edetä, mutta esimerkiksi vuorosanoja ei ole kirjoitettu. Tämä näkyy häkellyttävänä luonnollisuutena. Katsoja tuntee aidosti seuraavansa oikeaa äidinkielentuntia, tuntia jolla puheenvuoroja ei ole jaettu ja keskustelu risteilee näennäisen päämäärättömästi aiheesta toiseen.
Cantet’n fokus on rajattu kouluympäristöön, eikä kamera hetkeksikään karkaa muualle. Oppituntien välillä seuraamme erilaisia opettajankokouksia, neuvotteluita, vanhempainiltoja. Opimme hiljattain tuntemaan luokan oppilaat, jotka ovat uskottava kattaus suoraan kenen tahansa omasta kouluhistoriasta: on pelinörttiä, nättiä tyttöä, goottinuorta ja hopparia – mutta ilman karikatyyrin häivääkään. Luokkahuone on erilaisten kulttuurien, uskontojen ja elämänkatsomusten sulatusuuni, jonka kaaosta opettaja pyrkii hallitsemaan.
Laurent Cantet on luonut kiehtovasta pohjamateriaalista mielenkiintoisen, ajatuksia herättävän teoksen. Ja se ei saavuta tätä karulla ongelmakuvauksella tai dramatisoiduilla äkkikäänteillä, vaan luonnollisella ja arkisella kerronnalla. Rehellisyydellä. Elokuva sivuaa hahmojensa kautta monia Ranskassa ja hiljattain meilläkin ajankohtaisia kysymyksiä maahanmuuttajien oloista ja opetuksesta, mutta valmiiden vastausten sijaan Cantet tyytyy herättämään keskustelua.
Luokan taustalla ei ole sen suurempaa juonta. Sen näennäinen päähenkilö, François, on ensisijaisesti äidinkielenopettaja: hahmo, jolla on selvästi oma elämä ja historia, mutta joka ei koulukuvauksen kontekstissa ole relevantti. Hahmo, joka elokuvassa elää oppituntien kautta.
Tarina etenee luontevasti lukuvuoden läpi. Lopun kliimaksi on uskottava ja realistinen – ei pakotettu juonenkäänne, vaan pitkään vireillä ollut solmukohta, joka aukeaa vaivatta ja ilman turhaa dramatisointia. Vuosi alkaa ja päättyy, mutta hahmojen elämä jatkuu. Raja fiktion ja todellisen välillä on hämärtynyt täydellisesti.
DVD: Pan Visionin julkaiseman DVD:n kuvaformaatti on 2.35:1 anamorfinen laajakuva. Elokuvassa visuaalisuus on sivuseikka, mutta kuva on siitä huolimatta virheetön ja ilo silmälle. Ääniraidaksi on tarjolla DTS, Dolby Digital 2.0 ja DD 5.1.
Lisämateriaalina on traileri ja viisi minuuttia kestävä ohjaajan haastattelu, jossa Cantet kertaa tiivistetysti elokuvan syntytarinan.
Teksti: © 2009 Anton Vanha-Majamaa
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA