Love in Manhattan

Ohjaus Ed Stone
Näyttelijät Amanda Peet, Dermot Mulroney, Sarah Paulson
Maa Yhdysvallat
Pituus 102 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2006 Gold Circle Films, Sidney Kimmel Entertainment, The Orphanage, Blumhouse Productions, Griffin & Phoenix Productions ja Scanbox Entertainment

Etsi CDONista

• Kuva 3
• Ääni 3
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p1-5">1</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Kahden lapsen isä Griffin (Dermot Mulroney) saa huonoja uutisia: hän on parantumattomasti sairas. Syöpä on saamassa hänestä otteen ja elinaikaa olisi parhaimmillaankin vain kaksi vuotta. Vähitellen Griffin hyväksyy asian ja hankkii tietoa väistämättömästä kuolemasta. Näin Griffin päätyy kuolemaa käsittelevälle luennolle, jossa hän tapaa salaperäisen Phoenixin (Amanda Peet). Täysillä elämäänsä suhtautuva Griffin päättää pyytää kaunista Phoenixia ulos. Tästä alkaa erikoinen rakkaussuhde, jossa molemmat huomaavat, että heillä on yhteistä enemmän kuin arvata saattaa. Molemmat ovat kuolemassa.

Viime aikoina on työstetty useita kuolemaa käsitteleviä draamoja, joissa toinen pääosan esittäjistä sairastuu ja kuolee. Love in Manhattan laittaa tästä asetelmasta pykälän verran paremmaksi. Alkuperäiseltä nimeltään Griffin & Phoenix on uusintafilmatistointi vuoden 1976 saman nimisestä tv-elokuvasta. Alkuperäinen versio oli menestys Yhdysvalloissa ja se voittikin ns. primetime Emmyn. Molempien tuotosten kirjoittajana on toiminut L.A. Story tv-sarjasta Emmyn voittanut John Hill. Näillä aineksilla luvassa pitäisi olla laadukasta draamaa. Näin olisi toki voinut olla, mutta esikoisohjaustaan tekevä Ed Stone ei oikein saa touhusta kunnollista otetta. Elokuvan yllä leijuu pienoinen halpisleima, johon törmää tv-elokuvissa alinomaa. Lavastus on viimeistelemätöntä, kuvaus kaavamaista ja valaistus hätiköityä. Käsiksestä pitää sanoa sen verran, että kun elokuvan molemmat päähenkilöt ovat elämänsä loppuosassa – kuolemassa – niin kyllä sen pitäisi jotenkin näkyä lopputuloksessa. Dermot Mulroney ja Amanda Peet eivät ole varsinaisesti puhdasverisiä draamanäyttelijöitä, joten he olisivat kaivanneet reippaasti asiantuntevan ohjaajan opastusta. Sitä Ed Stone ei pysty tarjoamaan.

Love in Manhattan (2006, Yhdysvallat) on romanttinen draamakomedia. Komedialle ei ole jätetty paljonkaan painoarvoa, joten itse kutsuisin tätä puhtaaksi draamaksi, jossa on paljon romantiikkaa. Elokuva keskittyy lähes täysin kahteen henkilöhahmoon. Sivuosan esittäjiä ei kukaan muista jälkeenpäin, sillä heitä on tuskin nimeksikään. Mulroney (Zodiac) hoitaa ruutunsa tavanomaisen arvokkaasti. Kaksikosta esiin nousee yllättäen Peet, joka on totuttu näkemään kevyissä hömppäkomedioissa, kuten Koko potti 1-2, ja niissäkin vain sivuosissa. Itse en ole aiemmin Peetiä arvostanut kovinkaan korkealle, sillä Peet kuuluu niihin näyttelijättäriin, jotka ovat vauhdittaneet uraansa pääosin vaatekertaa vähentämällä. Tällä kertaa Peet kuitenkin todisti olevansa pääroolin arvoinen. Ja ihmekös tuo, sillä nyt Peetillä pysyy vaatteet päällä ja siten myös uskottavuus. Sanoisin, että Peetin kannattaisi unohtaa komediat ja keskittyä jatkossa draamojen tekemiseen.

Griffinin ja Phoenixin kemia on tusinatuotetta väkevämpää, vaikkei mistään kipinöiden sinkoilusta voida varsinaisesti puhua. Parasta elokuvassa on sen loppu, josta on tehty ihailtavan pienimuotoinen, mutta samalla kauniin allegorinen. Love in Manhattanissa on myös herkkä kellotorniin sijoittuva kohtaus, joka henkii aitoa romantiikkaa. Varsinkin naisväen on syytä pitää nenäliinoja käden ulottuvilla. Kuvasta puheenollen, dvd:n kuvanlaatu on tavanomaista huonompi. Kuva on hivenen sumea ja värit haaleita. Tämä häiritsee katsomisnautintoa jonkin verran.

Ekstroja dvd:ltä ei löydy trailereita lukuunottamatta.

Teksti © 2008 Lasse Lepola