Romanttisessa komediassa rakkaustarinaa kiinnostavammiksi kohoavat Viagra, Prozac ja Parkinsonin tauti.
Voiko seksiä harrastaa ilman tunteita, tuntuu olevan ajankohtainen kysymys Hollywoodissa. Alkuvuodesta ensi-iltaan tuli komediaveteraani Ivan Reitmanin luokaton sekoilu No Strings Attached, ja syksyllä nähdään miten aiheen käsittelyssä onnistuu Will Gluckin komediassa Friends With Benefits.
Takakannen perusteella Love and Other Drugs kuuluu samaan kepeään sarjaan.
Eletään 90-luvun loppua, ja Viagra on juuri tullut markkinoille. Lääke-esittelijä Jamie (Jake Gyllenhaal) luo uuden seksilääkkeen avulla uraa ja kaataa naisia niin töissä kuin vapaa-ajallakin. Kun Jamie tapaa vertaisensa, petipuuhiin yhtä tunnekylmästi suhtautuvan Maggien (Anne Hathaway), kääntyy elämä päälaelleen.
Ennalta arvattava vastaus alkuperäiseen kysymykseen saadaan jo elokuvan alkupuoliskolla. Sen jälkeen teemat muuttuvat raskaiksi. Vasta 26-vuotias Maggie sairastaa nimittäin Parkinsonin tautia. Tehokasta hoitoa ei ole, ja Maggien kohtalo vaikuttaa vääjäämättömältä.
Romanttisen komedian ja Parkinsonin taudin yhdistäminen on vaikeaa. Niinpä Maggien sairauden kuvaus jää pintapuoliseksi. Kun Maggie epätoivoisena kaataa itselleen lasin viinaa, pudottaa lasin ja päästää sellaisen karjaisun, joka päästetään vasta, kun ei ole enää mitään muuta tehtävissä, saavutetaan elokuvassa hetkeksi uskottava tunneilmaisu. Pian kuitenkin palataan takaisin muka-kepeään ilotteluun, johon katsojan on Maggien purkauksen nähtyään mahdotonta enää yhtyä.
Toinen mielenkiintoinen teema elokuvassa on lääketeollisuus. Love and Other Drugs perustuu entisen lääke-esittelijä Jamie Rydien kirjaan Hard Sell: The Evolution of a Viagra Salesman. Viesti lääketeollisuudelle jää kuitenkin hieman epäselväksi.
Se, minkä Viagran valmistaja Pfizer elokuvan lääke-esittelijöiden ammattietiikassa häviää, saa se moninkertaisesti takaisin tuotesijoitteluna ja logon näkyvyytenä. Lisäksi, vaikka dialogi on varsin lääkekriittistä, elokuvan ainoa masennuslääkkeitä syövä hahmo nousee pillereiden avulla katuojasta työkykyiseksi.
Gyllenhaal ja Hathaway tekevät hyvää työtä, ja dialogi on paikoin onnistunutta. Siirappisuuteenkin sorrutaan vasta viime minuuteilla, mikä lienee tyylilajin sisällä jonkinlainen saavutus. Erityiskiitoksen ansaitsee mainio soundtrack, jolla soivat muun muassa The Kinks ja Bob Dylan.
Romanttiselle komedialle liian raskaat aiheet ja niiden laiska käsittely tekevät katsomiskokemuksesta kuitenkin lähinnä tuskallisen.
Teksti: © 2011 Tuija Pyhäranta
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA