Futislegenda antaa elämänohjeita otteensa menettäneelle posteljoonille.
Pitkän uran tehnyt Ken Loach on istunut ohjaajanpenkillä 1960-luvulta lähtien, ja vielä 73-vuotiaana tehtailee elokuvia ahkerasti. Ja mikäpä meidän on mutistessa, kun mm. Adrien Brodya, Robert Carlylea ja Frances McDormandia urallaan ohjanneen miehen uutuus on nytkin laadukas, tuoreentuntuinen pikkuhelmi.
Jonkinlaiseksi brittiläisen arkirealismin äänitorveksi urallaan leimaantunut Loach liikkuu tälläkin kertaa keskiluokkaisessa, ruman betoniarkkitehtuurin ja ahtaiden eteiskäytävien leimaamassa ympäristössä. Tarina vaimonsa (Stephanie Bishop) 30 vuotta sitten hylänneestä, kahta poikapuolta yksin kasvattavasta postimies-Ericistä (The Fall -yhtyeen entinen basisti Steve Evets) on aito, ja kerrottu lämmöllä ja rehellisyydellä. Kun kuvioon heitetään Ericin toistuvasti näkemä entinen huippufutari Eric Cantona (peluri itse), joka jakelee tälle hyvin cantonamaisia elämänviisauksia ehdalla ranskalaisaksentilla, on kokonaisuus kasassa.
Tarinan fantastinen puoli on tasapainossa reaalitodellisuuden kanssa, eikä päähenkilön mielikuvitusystävästä onneksi revitä halpaa huumoria: kukaan ei esimerkiksi näe Ericiä keskustelemassa seinän kanssa. Muuten elokuvalla on kyllä hauskatkin puolensa, eikä vähiten Cantonan itseironisuuden vuoksi. Jalkapalloilija näyttelee itseään pilke silmäkulmassa, ja loistavana aisaparina toimii roolinsa täydellisesti sisäistänyt Steve Evets.
Looking for Ericin runkona toimii perinteinen tarina otteensa menettäneestä miehestä, joka hakee lohtunsa jalkapallosta. Siinä sivussa raapaistaan jengirikollisuuden, mielisairauden ja yksinhuoltajuuden arkoja kipupisteitä. Loachin kanssa toista vuosikymmentä työskennelleen Paul Lavertyn käsikirjoituksen sävelet luetaan mollissa, mutta fantastisuus tuo tarinaan tiettyä helpotusta. Mutkat suoriksi vetävä lopetus on kuin sadusta: ritarien paikalla vaan istuvat mahakkaat, työväenluokan ManU-fanit. Loppu on hienoinen irtiotto parin raskaamman juonenkäänteen perään, mutta ei silti tunnu keinotekoiselta väliintulolta. Se muodostaa myös yleispätevän paralleelin Cantonan uraan ja opetuksiin: mikä tahansa on tosiaan mahdollista, mikäli siihen uskoo. Nousihan hän 9 kuukauden pakkolomaltakin vielä takaisin huipulle.
Loachilta on ilo nähdä elokuva Suomen valkokankailla, aiemmat kun ovat tahtoneet jäädä festarien ja DVD-markkinoiden herkuiksi. Looking for Eric ei välttämättä ole ohjaajan terävimpiä töitä, mutta sen nokkela arkikomiikka ja hellyyttävä protagonisti ovat riittävät syyt suositella sitä näin syksyn pimeisiin iltoihin. Muillekin kuin jalkapallofaneille.
Teksti: © 2009 Anton Vanha-Majamaa
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA