Kirjasarjaan perustuva animaatio on todellinen outolintu – kunnianhimoinen fantasia-animaatio pöllöillä.
Kathryn Laskyn lastenkirjoihin perustuva Legenda Suojelijoista on todellinen outolintu – kunnianhimoinen fantasia-animaatio pöllöillä. Hämmennystä lisää Zack Snyder (Kuolleiden aamunkoitto, Watchmen) ohjaajana. Ja se, ettei elokuva ole lainkaan kehno.
Nuoret pöllöveljekset Soren (Jim Sturgess) ja Kludd (Ryan Kwanten) tipahtavat pesäpuustaan kesken lentoharjoitusten ja joutuvat julman pöllökoalition kaappaamiksi St. Aggien ”orpokotiin”, jossa nuorikoista koulitaan kasvottomia sotilaita.
Soren onnistuu pakenemaan leiriltä piskuisen Gylfien (Emily Barclay) kanssa, ja kaksikko ottaa suunnan kohti pöllötaruista tuttujen Suojelijoiden valtakuntaa. Äidinmaidossa peritty myytti pahuutta vastaan taistelevasta leegiosta osoittautuu tietenkin todeksi.
Ikiaikainen hyvän ja pahan taisto kulminoituu lopulta kamppailuun, jossa vastakkain asettuvat paitsi julman pariskunnan (Joel Edgerton ja Helen Mirren) ja Suojelijoiden (mm. Geoffrey Rush ja Sam Neill) joukot, myös veljekset Soren ja Kludd. Jälkimmäinen on löytänyt kotinsa vastapuolelta.
Suureellista tarinaa ryhdittää vahva visuaalinen ilmaisu: Legenda Suojelijoista on paikoin hengästyttävän upeasti animoitu, ja aurinkoisista lehmustoista synkkiin kalliorotkoihin vaihtelevat maisemat tarjoavat elokuvalle hätkähdyttävän taustakankaan. 3D-tekniikka tuntuu kerrankin enemmän kuin pelkältä pintakikalta, sillä pöllöjen maailma avautuu nimenomaan painovoimaa uhmaavien kamera-ajojen kautta.
Ohjaajan ambitiot näkyvät toiminnassa: Legenda Suojelijoista on kuin 300, mutta pöllöillä. Tyylitellyissä hidastuksissa liike hidastuu sekunnin murto-osiin, kun vesipisarat piiskaavat luontoelementtejä ja toisiaan vastaan kamppailevien pöllöjen höyhenpeitteitä. Ääniraidalla soi Dead Can Dancen mahtaileva ja mahtava The Host of Seraphim, joka indikoi jälleen Snyderin vahvaa perinnetajua ja uskallusta kammeta kuluneitakin merkkisävellyksiä uusiokäyttöön.
Tyylittely on tietenkin kaksiteräinen miekka, onhan kyseessä lauma pöllöjä. Camp-konnotaatiot elävät marginaalissa halki elokuvan. Ongelma on myös kohderyhmä: Legenda Suojelijoista on fantasiapaatoksessaan liian synkkä pienimmille katsojille (ikäraja K-11), mutta pöllöaspekti rokottanee vanhemman yleisön kiinnostusta. Ei siis ihme, ettei Yhdysvalloissa katsojia riittänyt.
Muuten yhtenäistä kerrontaa rikkoo loppupuolen omituinen notkahdus, jossa Adam Youngin kevyt purkkapop säestää leikkisää montaasia Suojelijoiden leirissä harjoittelevista pöllöistä. Kohtaus kuvaa hyvin elokuvan keskeistä ristiriitaa: toisaalta mainosjulisteen Happy Feet -viittaukset kytkevät filmin tiettyyn viitekehykseen, toisaalta taas Snyder on halunnut rakentaa kunnianhimoisen ja uskottavan fantasiaeepoksen.
Raskaan ja kevyen sovittamaton jukstapositio rampauttaa filmiä ikävästi, sillä aineksia olisi ollut vaikka mihin – olkoonkin, että mahtaileva ilmiasu voisi helposti kiepauttaa kerronnan campin puoleen. Nyt siitä pysytään pääosin riittävän kaukana.
Teksti: © 2010 Anton Vanha-Majamaa
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA