Laputa - Linna taivaalla

Ohjaus Hayao Miyazaki
Näyttelijät Keiko Yokozawa, Mayumi Tanaka, Kotoe Hatsui, Minori Terada, Fujio Tokita
Maa Japani
Pituus 125 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 1986 Studio Ghibli, Tokuma Shoten ja Cinema Mondo

Hanki omaksi

• Kuva 4
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p4-5">4</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Cinema Mondo jatkaa arvokkaan kulttuurityön tekemistä tuoden valkokankaille jälleen uuden aarteen Hayao Miyazakin uran varrelta. Viime syksynä meillä nähtiin Tuulen laakson Nausicaä, nyt on luvassa tuosta seuraava, vuoden 1986 Laputa – Linna taivaalla.

Miyazaki kuvaa mielellään suuriakin aiheita, sotaa, ympäristöongelmia tai syrjintää, suodattamalla ne pienen lapsen näkökentän läpi – niin nytkin. Laputan päähenkilö on nuori tyttö, Sheeta, joka elokuvan alussa hyppää ilmalaivan ikkunasta pakoon alukseen hyökänneitä rosvoja. Maahan rysähtämisen sijaan tyttö menettää tajuntansa ja leijuu hiljalleen suoraan kaivoksissa työskentelevän pojan, Pazun syliin.

Leijuminen johtuu tytön suvussa vuosikaudet kulkeneesta kaulakorusta, johon on istutettu harvinainen leijukristalli. Arvokkaan helyn perässä ilmarosvot jatkavat tyttöjahtiaan samalla, kun salaiset agentit ja armeijakin osoittavat kiinnostusta harvinaislaatuista tyttöä ja tämän korua kohtaan.

Taustalla lymyää taru salaperäisestä Laputan leijuvasta saaresta, jonka Pazun isä on onnistunut ikuistamaan valokuvaan ennen sen katoamista pilvien keskelle. Tästä muinaisesta kuningaskunnasta on peräisin myös Sheetan kaulassa kiiluva kivi, ja sinne nuorten täytyy matkata selvittääkseen mysteeri. Leijuva saari on lainattu Jonathan Swiftin Gulliverin matkoista, mutta juonen yhteneväisyydet loppuvat siihen.

Laputassa on rutkasti samaa maagisuutta kuin Miyazakin muissakin elokuvissa, mutta jokin tuntuu uupuvan. Tarinan puitteet ovat komeat ja elokuvan aina ajankohtainen viesti luonnosta kiinni pitämisen tärkeydestä teknologiabuumin keskellä välittyy hienovaraisesti aikuisen ja pienemmänkin katsojan tajuntaan. Silti Laputan maailma ei ole niin lumoava ja luokseenkutsuva, että katsoja imeytyisi täysin sen outouksien ihanaan syleilyyn. Vaikka mukana onkin jälleen mittava valikoima veikeitä sivuhahmoja – mm. rikollisjoukkion pomona toimiva karski isoäiti, joka pitää housunlahkeessaan varalta jättimäistä tussaria.

Elokuvassa on jonkin verran toimintaa, eikä se välttämättä toimi perheen pienimmille niin hyvin kuin esim. Henkien kätkemä tai Totoro, joissa on suurempi fokus hassuilla eläinhahmoilla ja hienovaraisella tunnelmoinnilla. Ei tosin sillä, etteikö Laputakin malttaisi välillä seisahtaa – kohtaukset leijukiviluolassa ja myöhemmin Laputa-saaren valtavassa puutarhassa ovat harvinaista herkkua animaation ystäville. Lentävältä saarelta löytyy myös muinainen robottiarmeija, jonka yksinkertainen ja elegantti design piirtää lumoavan kuvan muinaisesta, loisteliaasta kulttuurista. Kulttuurista, joka on nyt kuollut ja jättänyt jälkeensä vain nämä teräksiset ikiliikkujat.

Laputa ei ole niin monisyinen tai -tasoinen, että se nousisi ohjaajan tärkeimpien töiden joukkoon. Juoni on melko simppeli ja lineaarinen, ja mikäli tunnelmaan ei pääse kiinni, voi kaksituntinen elokuva puuduttaa. Yksinkertainenkin voi olla kaunista, kuten Totoro muutama vuosi myöhemmin osoitti, mutta Laputan suuri maailma ja tärkeä ekologinen viesti kaipaisivat hieman lihaa luidensa ympärille.

Teknisesti Laputa on upea: animaatio on toki säästeliästä mutta silti harvinaisen tyylikästä, ja Miyazakin tiimi taitaa henkeäsalpaavien maisemien luonnin. Lisäksi elokuvan ääniraita on tuttuun tyyliin komeaa kuultavaa – sen taustalta löytyy Joe Hisaishi, joka on taiteillut musiikit Miyazakin kaikkiin elokuviin.

Seuraavaksi vuoronsa meillä saa viime vuonna valmistunut Ponyo rantakalliolla, joka saa Suomen ensi-iltansa 25. syyskuuta. Ja ehkä tuon jälkeen saamme vielä valkokankaille sen puuttuvan linkin, eli Prinsessa Mononoken vuodelta 1997. Siinä vasta hieno elokuva.

DVD: Pan Vision jatkaa Miyazaki-elokuvien laadukkaita DVD-julkaisuja. Laputan kuvaformaatti on anamorfinen 1.85:1 laajakuva, ja ääniraitana kuullaan Dolby Digital 2.0:aa englanniksi. Tekstitykset löytyy suomeksi, ruotsiksi ja norjaksi. Kuvanlaatu on remasteroidussa muodossaan upea: värit ovat rikkaita ja kuva tarkka. Ääniraita on perus-stereo, mutta soi silti komeasti.

Elokuvan lisäksi ykköslevyltä löytyy lisämateriaalia: Linnan historia on lyhyt, musiikin säestämä vertailu kuvahahmotelmien ja valmiin elokuvan välillä. Näin tehtiin Laputa on 12-minuuttinen kooste, jossa ohjaaja, säveltäjä, tuottajat ja piirtäjät kertovat lyhyesti elokuvan tekemisestä. Lisäksi mukana on pari traileria, TV-spotti ja alku- ja loppujaksot ilman tekstejä. Levylle on myös laitettu kaikkien Suomessa julkaistujen Ghibli-elokuvien trailerit.

Kakkoslevy on omistettu kuvakäsikirjoituksen ja elokuvan vertailulle. Levyllä on elokuva kokonaisuudessaan, ja kuvakulmaa vaihtelemalla katsoja pystyy vertailemaan storyboardia ja valmista elokuvaa.

Teksti: © 2009 Anton Vanha-Majamaa