Kuu

Ohjaus Duncan Jones
Näyttelijät Sam Rockwell, Kevin Spacey
Maa Iso-Britannia
Pituus 97 min
Ikäraja 15 vuotta
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2009 Liberty Films UK, Lunar Industries, Xingu Films ja Atlantic Film.

Hanki omaksi

• Kuva 4
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p00-5">00</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Kuu (2009) resonoi yhdeksän Richterin asteikolla Stanley Kubrickin 2001 : Avaruusseikkailun (1968) kanssa. Miksi haastaa mestari? Hasardihommaa on jo viittaus, sen verran maailmanelokuvan ytimessä liikutaan. Muita viittauskohteita on yhtä paljon kuin elokuvia sci-fi-genren kaanonissa. Jos ne on nähnyt, on nähnyt myös Kuun, jonka ohjaaja Duncan Jones on David Bowien poika. Hämähäkkejä Marsista ei tavata.

Kuun ajankohtaisuus on samalla tavoin pintakosketusta kuin sen ”satiirinen” loppusivallus tai sen tapa käsitellä ihmisyyttä toteamalla, että se on savotta: tunteet ovat jännä juttu.

Tulevaisuuden energiantuotannon umpisolmu on avattu valloittamalla Kuu. Suuret puimurin kaltaiset koneet keräävät sieltä kiviainetta, johon on varastoitunut aurinkoenergiaa. Ekologisesti täydellinen materiaali lähetetään maahan polttoaineeksi. Kuuhun on pestattu kolmen vuoden ajaksi yksi ihminen valvomaan toimintaa. Hän on Sam Bell (Sam Rockwell).

Seuranaan Samilla on robotti GERTY 3000 (rauhoittavana äänenä Kevin Spacey). Se on kuin Avaruusseikkailun vastaava HAL 9000, muttei yhtä pirullinen. Kun HAL on punainen valo ja alusta ohjaileva keinoäly, niin GERTYllä on raskaampi fyysinen hydraulinen ulkomuoto ja katossa roikkuvat lisäraajat. Hän ilmaisee tunnetilojaan naamanäytössään vaihtuvilla hymiöillä.

Jo alkuun lyödään pöytään pelikortit, mutta epähuomiossa oikeinpäin. GERTY tönäisee vahingossa raajallaan Samia ja Samin omaisten lähettämä videonauha hypähtää kuin sitä olisi peukaloitu. Nämä ovat signaaleja siitä, että paha on peittämässä kaiken alleen.

Kuun päällä tapahtuu onnettomuus, kun Sam törmää ”puimuriin”. Puimurin sisällä on haavoittunut mies. Hänet haetaan turvaan vastoin GERTY-robottiin koodattuja käskyjä. Haavoittunut, verta oksentava mies on Samin kopio, hänen klooninsa, mutta henkinen sisältö ei ole aivan identtinen.

Juonenkoukeroihin on turha pureutua, koska logiikkaa ei ole. Temaattisesti esitetään tavanomaiset suuret probleemat, jotka ovat vainonneet filosofeja alusta saakka. Mitkä ovat ihmisen attribuutit, onko kloonilla sielu, ihmisoikeudet? Mikä on moraalin tila vuonna X, kun jättiyritys harjoittaa tällaista toimintaa? Jälkimmäinen on kuin lainaus Alienista (1979), jossa taas viitataan runsaasti Joseph Conradin tuotantoon. Kuu kertoo, kuinka yrityksen moraalittomuus näkyy laskevana osakearvona pörssissä, jos seikka tulee julki. Tämä ei ole kritiikkiä, ei edes huomio. Se on tuuleen heitettyä hiekkaa.

Substanssia saakin etsiä, vaikka tehosteet miellyttävät silmää. Mutta mitä elokuva todella haluaa sanoa, leikkiä Tarkovskin Solarista (1972), jota Soderbergh jo kokeili 2002? Kesto koostuu Samista ja hänen kloonistaan etsimässä vihjeitä kuulaitoksen rungosta ja GERTYn ohjelmointiestojen takaa. Suvantokohdissa ihmetellään tätä keksintöä nimeltä ihminen. Sydämeenkin sattuu. Maassa odottavat vaimo ja tytär. Nähtävästi toinen vain uskoo olevansa oikea isä, oikea ihminen.

Sam Rockwell jakaa usein ruudun “itsensä kanssa”, siis näyttelee itsensä kanssa. Vastaava näpertely ei ole tuottanut tulosta kuin David Cronenbergin parhaassa teoksessa Dead Ringers (1988), missä Jeremy Irons esittää kaksosia. Kevin Spacey ja Rockwell olisivatkin saaneet vaihtaa paikkoja.

DVD: Atlantic Filmin DVD-julkaisussa ei ole teknisesti moitittavaa. Kuva on 16:9 anamorfinen laajakuva, 1.77:1. Ääniraitana on 5.1 englanti. Ei sisällä lisämateriaalia

Teksti: © 2009 Jaakko Kuitunen