Kun tuntematon soittaa

Ohjaus Simon West
Näyttelijät Camilla Belle, Tommy Flanagan, Katie Cassidy, Tessa Thompson
Maa Yhdysvallat
Pituus 87 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2006 Screen Gems Inc. ja Davis Entertainment

Etsi CDONista

• Kuva 4
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p2-5">2</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Lapsenvahti Jill Johnson (Camilla Belle) saa helpolta vaikuttavan tehtävän kaitsia lääkäriperheen lapsia syrjäisellä luksustalolla. Hermostunut tyttö saa kuitenkin lisää murehdittavaa, kun joku alkaa soittamaan läähätyspuheluita yhtenään. Hauskuus päättyy, kun soittaja tiedustelee lasten vointia. Poliisin mukaan puhelut tulevat talon sisältä!

Kun tuntematon soittaa (When a Stranger Calls, 2006 Yhdysvallat) on uudelleenfilmatisointi lähes 30 vuoden takaa. Kyseinen alkuperäisversio ei aikanaan tarjonnut unohtumattomia katseluelämyksiä ja vähintäänkin samaa voi todeta tästä Simon Westin ohjaamasta teinikauhuilusta. Featurette koosteessa West hehkuttaa psykologisen pelottelun merkitystä, mutta totuus on se, että samaan lopputulokseen päästään, kun sammutat valot ja istut yksin pimeässä. Sitten vain pohdit jokaisen rasahtelun syvintä merkitystä: Hetken kuluttua touhu tuntuu kovin tylsältä, mutta ainakin olet säästänyt leffan vuokrauksen verran rahaa.

Suurin syy onnettomaan lopputulokseen on silti alkuperäistarinan seuranta. En mitenkään jaksa uskoa, että kukaan olisi pahastunut, jos matkan varrelle olisi lisännyt jotain odottamatonta tai oikeasti ihokarvoja nostattavaa juonenkäännettä. Mahdollisuuksia kunnon säikyttelyyn olisi ollut paljonkin. West tekijäkumppaneineen antaa kuitenkin liikaa painoarvoa katsojan mielikuvitukselle, tarjoamatta asianmukaisia virikkeitä.

En oikein muutenkaan ymmärrä lupaavan brittiohjaaja Simon Westin motiiveja: Westhän aloitti räväkästi Jerry Bruckheimerin tuottamalla Con Air –rymistelyllä ja ainakin itse odotin hänestä seuraavaa Michael Bay -kloonia. West on kuitenkin keskittynyt aivan johonkin muuhun ja tästä ikävänä esimerkkinä toimii kyseinen Kun tuntematon soittaa. Kykyjä Westillä olisi kosolti, mutta tämänkaltaiset tusinajännärit eivät tee hyvää pitkässä juoksussa. Syy ei ole näyttelijöiden, ei lavastajien vaan tarinan. Tylsästä ei saa tekemälläkään mielenkiintoista. Sitä ei pelasta mikään. Jäämme yhä miettimään sitä, eikö kukaan oikeasti lue käsikirjoituksia ennakkoon?

teksti: © 2006 Lasse Lepola