Kill Theory

Ohjaus Chris Moore
Näyttelijät Don McManus, Ryanne Duzich, Teddy Dunn, Daniel Franzese, Agnes Bruckner, Patrick Flueger, Steffi Wickens
Maa Yhdysvallat
Pituus 81 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2009 BenderSpink, Cross River Pictures, Element Films, Last Resort Productions, Lift Films ja Nordisk Film.

Hanki omaksi

• Kuva 4
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p1-5">1</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Mitä muuta psykopaatti, siis potilas, on kuin kappale lääkärin uusimpaan menestyskirjaan? Näin “kylmästi” alkaa slasher/trilleri Kill Theory (2009), jonka ydinidea on perverssi leikki. Jumalaksi itsensä nostattava psykopaatti toistaa kiperät tilanteet valitsemallaan ”kohderyhmällään” todistaakseen, kuinka yksilö valitsee itsensä muiden sijaan.

Koska kyseessä on slasher, tämä kohderyhmä koostuu nuorista. Mallikatalogista napattu collegeopiskelijoiden lauma (alle kymmenen) kokoontuu viettämään laatuaikaa luksushuvilalle, joka on tietenkin jumalan selän takana. Lähinaapurit ovat kymmenien kilometrien päässä. Areena on täydellinen puukkohipalle.

Teinislashereiden sääntöjä noudattaen juppipyrkyreiden letka kittaa alkoholia. Ilmasto tihkuu seksiä ja vastenmielistä ylimielisyyttä. Kovasti ollaan yhtä suurta perhettä, mutta pariskunnista koostuva poppoo on pannut ristiin tai muuten vain pitää toisiaan idiootteina. Kun pornoelokuvan tasoinen pohjustus on viety loppuun, verikestit alkavat.

Rintansa kameralla paljastava tyttö puukotetaan 20 minuutin kohdalla. Samalla paljastuu karjalaumalle tuleva koitos. Murhaaja panee heidät järjestyksessä valitsemaan joko oman tai läheisensä hengen. Idean psykologinen paine on kuin Saw-sarjasta, mutta nokkelien kidutuslaitteiden sijaan väkivalta on yksioikoisempaa. Jos et laita kaveriasi kylmäksi, murhaaja laittaa sinut, kiväärillä tai puukolla.

Idea poikkeaa totutusta vain siinä, että ulkopuolinen tappaja toimii jo olemassa olevien riitojen tehostajana. Hän saa jo valmiit ryhmäkoheesiota varjostavat piirteet kasvamaan valtaviin mittoihin. Sisäistä hajoamista ja piinaa kuvataan esimerkiksi seinäkellon tikityksellä, joka alkaa muistuttaa kiinalaista vesikidutusta. Hahmoista fataaleimmaksi muuttuu tukevan Freddien angstit (Daniel Franzese). Hän kokee olevansa pelkkä nälvinnän kohde — tietenkin hahmoista epämediaseksikkäin on myös selkärangattomin ja vailla itsetuntoa.

Käsiaseesta muodostuu voima, jota hallussa pitämällä pystyy johtamaan koko ryhmää. Oikeastaan tässä jo hieman unohdetaan pihapiirissä vaaniva saalistaja: jengi tekee toisillensa mittavaa vahinkoa taistellessaan johtajuudesta tai purkaessaan vanhoja kaunoja. Väkivalta on tarvittaessa sadistista. Näistä katalin on toisen pään murskaus pelkäksi massaksi, joka viedään ääripisteeseen Gaspar Noén Irreversiblessa (2002). Noén teos on tässäkin mitä ilmeisimmin eräs viittauskohteista.

Ja nyt päädytään kiperän probleeman eteen. Tarinassa ei ole yhtään henkilöä, johon samaistua tai jonka puolesta liputtaa. Syy on tyystin käsikirjoituksen. Ehkä se on tarkoituksella näin, mutta miksi? Hahmojen vastenmielisyys ei ole tarpeeksi suurta, jotta koko konventio kääntyisi päälaelleen ja katsoja alkaisi fanittaa murhamiestä. Tälle kaikelle ei kai ole muuta selitystä kuin sisäisen logiikan puute ja siitä johtuva vääjäämätön korttitalon hajoaminen.

Kill Theory paljastuu tyhjäksi kuoreksi. Sisältö on aavemaisella tavalla kehnoa jäljitelmää — jotain laadusta kertoo se, että viimeisin Perjantai 13. päivä –päivitys (2009) on tämän rinnalla jo aivan mestariteos. Groteskein momentti sijoittuu loppuun, kun katsojalle paljastuu, miksi tappaja valitsi tämän kanalauman.

DVD: Nordisk Filmin suomalaisen DVD-julkaisun kuva (16:9 anamorfinen 1.77:1) pysyy kauttaaltaan skarppina, myös pimeissä yöllisissä kohtauksissa, joita on elokuvan loppupuolella runsaasti. Äänivaihtoehtoina 2.0/5.1 englanti, joissa ei niin ikään valittamisen varaa. Lisämateriaalina on 10 minuuttia trailereita elokuvan alussa. Tekstitykset tanska, suomi, norja ja ruotsi.

Teksti: © 2009 Jaakko Kuitunen