Kill Switch on nopeita leikkauksia, loputonta tappelua, Seagalin omaa ähinää ja muita typeryyksiä.
Aloitetaanpa pienellä leffavisalla: mikä Steven Seagalin elokuva sai Suomessa viimeksi teatterilevityksen? Elokuva nimeltään Exit Wounds, vuosi oli 2001. Sen jälkeen mies on näytellyt 21 elokuvassa, yhdestäkään ei kenelläkään ole paljoa sanottavaa. Kill Switch jatkaa ikävä kyllä tätä samaa B-elokuvien sarjaa.
Seagal esittää Jakob Kingiä, legendaarista kyttää (taas), joka (taas) tunnetaan kovista otteistaan. Hänen käsissään epäillyt kuolevat tai saavat selkäänsä, ja tämä tuntuu olevan kaikkien mielestä hienoa ja ihailtavaa. Pian jopa Kingin kyvyt venytetään äärimmilleen, kun sarjamurhaaja alkaa riehua ympäri Memphisiä ja King säntää hänen peräänsä. Parikseen King saa FBI-agentti Frankie Millerin (Holly Dignard).
Seagalin elokuvat ovat muuttuneet 2000-luvulla perinteisistä toiminta-elokuvista yököttäviksi väkivalta-ilotteluiksi, joissa ideana on näyttää mahdollisimman paljon mahdollisimman graafista väkivaltaa. Luovuus ei ole enää hyve. Homma perustuu siihen oletukseen, että katsoja pitää nimenomaan siitä, kun veri ja hampaat lentävät – tässäkin tapauksessa kirjaimellisesti. Ja surullista kyllä, näitäkin katsojia löytyy.
Kill Switch (2008, Yhdysvallat, Kanada) on 90-minuutin sarja nopeita leikkauksia, loputtomia tappelukohtauksia, Seagalin omaa ähinää ja muita typeryyksiä. Juonelliset typeryydet ja suorastaan ahdistavan tahmea dialogi on Seagalin omaa syytä, hän kun on itse käsikirjoittanut elokuvan. Aikoinaan Seagalin elokuvan saattoi edes jossain määrin pelastaa Seagalin itse suunnittelemat hienot taistelukoreografiat, joista hän oli kuuluisa, mutta 2000-luvulla nekin ovat kadonneet. Itse asiassa Kill Switchissä tappelut on (taas) leikattu ja kuvattu niin, että Seagalin kasvoja ei näy juuri koskaan. Kaikille lienee tässä vaiheessa jo selvää, ettei Seagalista ole enää hoitamaan elokuvateon fyysistä puolta itse, vaan stunt-miehet hoitavat nykyään ne vaativat hommat.
Surullista tässä on se, että Seagal teki aikoinaan varsin hyviä toiminta-elokuvia. Nico, Katujen laki ja Vaikeasti tapettava olivat lajityyppinsä sisällä oikeasti onnistuneita elokuvia. Nyt Seagalista ja hänen urastaan on jäljellä enää muisto.
DVD: Warner Bros.in DVD-levyllä ei ole valitettavasti trailerin lisäksi minkäänlaisia lisämateriaaleja. Kuvaformaattina on 1.85:1 anamorfinen laajakuva ja äänenä 5.1 Dolby Digital.
Teksti © 2009 Antti Honkala
Perkele, että on Russell Crowella hermo pinnassa!
Lue lisää »Ihmiskuntaa moukaroiva komeetta kiteyttää tuhobuumin muodonpalautuksessa koronavuoden kriisikäytöksen.
Lue lisää »Epäortodoksinen eroko? Netflixin menora-menestyjä tutustuttaa vanhakantaiseen juutalaisuuteen, jonka vivahteissa viihtyisi pidempäänkin…
Lue lisää »Hullu ja masentunut Hollywood synnytti Citizen Kanen, jonka myyttinen auteur saa Fincheriltä isällisen avokämmenen.
Lue lisää »Kotoilun lämmin ja pehmeä kaima The Blitzin ajoilta maalaa miedon lesbosuhteen.
Lue lisää »Peter Panin päivitys kaivaa keijupölyn alta keskiöön tarinamallin eksistentiaaliset väristykset aikuistumisesta.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA