Kiitorata

Airport (1970)

| Blu-ray
  • 2

Pommimies lentokoneessa. Ja luntakin sataa.

julkaistu 2012-09-24 / päivitetty 01.10. klo 23:11

KUVA 2

Kiitorata
Kiitorata 

KUVA 1

Kiitorata
Kiitorata 

Kiitorata

Ohjaus George Seaton
Näyttelijät Burt Lancaster, Dean Martin, George Kennedy
Maa Yhdysvallat
Pituus 137 min
Ikäraja Sallittu kaikenikäisille
Lisätietoja IMDb / Kuvien ©
  • Kuva 4
  • Ääni 4
  • <li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p00-5">00</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

Blu-ray

Spoofit, parodiset varjoversiot, ovat harvoin parempia kuin kaluamansa luut siitäkin syystä, että hyviä spoofeja ei ole kuin muutama. Niistäkin noin puolet on Mel Brooksin ja puolet ZAZin, David Zuckerin, Jim Abrahamsin ja Jerry Zuckerin

Kun Airplanen useasti nähneenä laitan ensimmäistä kertaa soittimeen Kiitoradan, elokuvan, jonka spoof Airplane on, alan sen parissa arvostamaan enemmän ZAZin oivalluskykyä ja Airplanen asemaa hauskana elokuvana.

Kiitorata pitäisi ainakin takakannen mukaan muistaa. Se on joko antanut tai ansiokkaasti välittänyt eteenpäin jännityksen lajityypin, jossa pommimies on piiloutunut ihmisiä täynnä olevaan kulkuvälineeseen.

Jengi pähkäilee molemmin puolin, kuinka pommimies saadaan vekka, ennen kuin tämä tajuaa tulleensa paljastetuksi ja painaa etuajassa nappia.

Kiitorata ei tietenkään ole keksinyt pommia, josta katsoja tietää mutta hahmot eivät. Se tulee vastaan jo Hitchcockin alkupään tuotannossa.

Oikeastaan se on ”hitchcockilaisuuden” esitys pienoiskoossa.

Esimerkkitilanne, muistaakseni Hitchcockin itsensä kertoma: kaksi miestä istuu pöydän ääressä, jalkojen juuressa on pommisalkku, josta he tietävät tai eivät tiedä.

Parhaassa tapauksessa katsoja ei voi olla ajattelematta kuin ajastimen sekuntiviisareiden kulkua ja sitä, milloin salkku pamahtaa ja kenen naamalle.

Hennon kosketuksen strategia on samanlainen kuin kiinalaisessa vesikidutuksessa, jossa mieli jyrätään otsaan putoavilla vesipisaroilla.

Lentokentän arkea kuin saippuasarjassa

Kiitoradan lähes reaaliaikainen kerronta olisi kelpo muotokokeilu, mikäli reaaliaikainen kerronta näkyisi hektisyytenä. Sellaiseksi olon voi kuvitella, kun lentokone on luistellut kiitoradan tukkeeksi eikä lumisade ota loppuakseen.

Sitten ovat lähistön asukkaat, jotka hakevat oikeudessa korvausta äänisaasteesta. Eivätkä poliitikot ymmärrä, että antiikkinen lentokenttä pitäisi korvata uudella. Ja pommimies uhkaa tiputtaa Roomaan menevän koneen mereen.

Ensimmäinen tunti on hahmojen psykologisten motiivien piirtämistä tavalla, joka saa kaipaamaan jonkun Rosa Liksomin alkupään lyhytproosaa. Jospa jätettäisiin pois kokonaan ja mentäisiin asiaan.

Kotona odottaa kuuma tai kylmä naisystävä; pilotti on saanut lentoemon paksuksi; työpaikkaihastus aikoo ottaa hatkat; toivonsa menettänyt kasaa laukkupommin ja yrittää tehdä niin kuin George Bailey Ihmeellisessä elämässä, petoksen.

Sanon ensimmäinen tunti, koska noin tunnin jälkeen aloin selvittämään, kuinka kauan tätä on vielä lusittava. Yhtä kauan. Toivottavasti lopputekstit leikkaavat – Kiitoratahan on 70-luvulta, lopputekstit eivät kestä Ramonesin kappaletta pidempään.

Mitä tässä siis on? Tarpeeksi tavaraa saippuasarjaan.

Ja kai siksikin elokuva etenee saippuasarjamaisin kosketuksin. Toistensa kanssa vaihdannaiset ihmiset ravaavat huoneessa ja riitelevät suhteestaan, joka sekin taitaa olla vaihdannainen.

Välillä vilautellaan lumisadetta, outoja matkustajia ja hasardihommia kiitoradalla, sillä tämähän on elokuva lentokentästä niin kuin Kauniit ja rohkeat on kuvaus muotitalon arjesta.

Kaksikymmentä miestä ei saa lapioitua kolmeakymmentä senttiä lunta ja siirrettyä lentokonetta pois tukkimasta rataa. Saa arvata, onko kyseessä juonifunktio.

Ei kerro hyvää, jos joustoa haetaan ulkokohtaisella kikkailulla, jaetuilla ruuduilla ja kuvilla kuvan päällä. Esimerkiksi puhelinkeskustelussa, joita totisesti käydään liikaa, kuvatila jaetaan osiin keskustelijoiden määrän mukaan.

Tempun ymmärtäisi, mikäli kiire olisi niin kova, että kaikki keskustelijat on pakko näyttää yhdessä kuvassa, ikään kuin jos kuvasta kuvaan leikkaaminen olisi liian hidas tapa liikkua.

Mutta tällä marengilla ei saavuteta kuin tärkeyden tuntua. Jaaritteluksihan se menee.

Kun ZAZ tunkee läpi

Tunnin kohdalla Rooman lentokone on ilmassa, niin kuin kiinnostava osa juonesta, vihdoin.

Lentokoneen pommimies on Peter Lorren ja Edward G. Robinsonin ahdistuneiden roolihahmojen hittikokoelma. Hän kantaa syyllisyyttään kuin mustaa pommilaukkuaan, kasvonsa siihen hautaamalla.

Kieltämättä Kiitoradassakin vähän jännittää seuratessa Hitchcockin hikoilevaa pommimiestä. Mutta orastava vaikutelma miellyttävästä loppupuoliskosta peittyy sekin uuteen kerrokseen ihmissuhdepuuroa.

Kiitorata yrittääkin olla vähän kaikkea, traaginen, jännittävä, dramaattinen, hauska. Kaikessa paitsi jännittävyydessä Airplane on parempi.

Kiitoradan draaman koskettavuus on jo sinänsä teoreettinen juttu. Siksi sitä tulee nauttineeksi enemmän spoofin vitsikkäistä hahmoista ja heidän vitsikkäistä ongelmistaan.

Käsitellessään esimerkiksi syrjähypystä seuraavaa raskautta ja porvarillisen perheonnen säröjä, jotka näkyvät syrjähyppyinä ja sen sellaisina, Kiitorata on enemmän tendenssielokuva kuin Airplane.

Tämä on ironista, sillä juuri Airplane yrittää tarkoituksella olla kuin Kiitoradan pommimies, posketon hittikokoelma vakiintuneita tarinankerronnallisia käänteitä.

George Kennedy esittää Alastomissa aseissa, ZAZin tunnetuimmissa elokuvissa, Ed-nimistä poliisia. Kiitoradassa vanha hahmonäyttelijä on samanlaisessa roolissa machona mekaanikkona. Hän polttaa vauvan käden paksuista sikaria ja kertoo tietävänsä kaiken lentokoneista, vaikka ei toimikaan ”ohjekirjojen” mukaan.

Alastomissa aseissa Edin machoismi näkyy äkkipikaisina tekoina. Kiitoradassa hän pelastaa päivän pakottamalla lentokoneen sen suorituskyvyn äärirajoille ajamalla koneen lumisohjosta, jota hän miehineen on yrittänyt lapioida.

Molemmissa elokuvissa puuhataan yhtä ja samaa, lopputulos vain mielletään valitun tyylilajin mukaan, jännärin tai sen vastakarvaan lukemisen.

Melkein mielenkiintoisinta Kiitoradassa on siihen tallentunut ajankuva, mutta siitä kiittäminen on kieltämättä vähän kuin kiittäisi Suomen vanhinta mäntyä nuijasotaan yltävistä vuosirenkaista.

Pilotti esimerkiksi istuu ohjaimissa ja polttaa piippua niin kuin hänellä on tapana. Teko on vailla pahaenteisyyttä, moralististen kellojen kilkutusta.

Etäisyys nykypäivään lienee yhtä suuri kuin elokuvan niminäyttelijöiden (Burt Lancaster, Dean Martin) suhde Kiitoradan aikaiseen moderniin amerikkalaiseen elokuvaan.

Mutta zazilaisuuden läpäisemänä en jälleen voinut olla hymyilemättä piipulle, joka vain ilmestyy, jostain, kuin signaalina gagille, joka juuri on lähtenyt käyntiin ja joka kohta päättyy Leslie Nielsenin väliintuloon: ”Haluan vain toivottaa teille molemmille onnea. Me kaikki luotamme teihin.”

Blu-ray: Universalin blu-ray-laitos. Kuva 2.35:1, 2.0/5.1 ääniraitoja.

Teksti 2012: Jaakko Kuitunen

Seuraa meitä

PINNALLA

Laura Birn ja Tommi Korpela

Tyhjiö

| DVD | 01.02.

Tyhjiö on hilpeä viilto nykypäivän suomalaisen viihdekulttuurieliitin kantapäihin.

Lue lisää »
Satu Silvo on Lumikungatar

Lumikuningatar

| DVD | 08.12.

Päivi Hartzell sovitti Hans Christian Andersenin sadusta tarinan, joka näkee lapsuuden liikkeenä.

Lue lisää »
KiKi Layne ja Stephan James

If Beale Street Could Talk

| 13.02.

Harlemin runollisessa sielunmessussa rakkaus ei suojele rakenteelliselta rasismilta.

Lue lisää »

ENSI-ILTA – LUETUIMMAT

DVD & BLU-RAY – LUETUIMMAT

KOMMENTOI

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

LUETUIMMAT – 6KK

ENSI-ILTA

BLU-RAY & STREAM

TELEVISIOSSA KE 20.5 KLO 21.00 TV5

Turvatalo

Denzel Washington ja Ryan Reynolds pääsevät tositoimiin addiktoivan viihdyttävässä ClA-jännärissä.


Filmgoer

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

PÄÄTOIMITTAJA
Aleksi Salonen

TOIMITUS
Kreeta Korhola, Samu Oksanen, Jussi Toivola, Markku Ylipalo

SEURAA MEITÄ

Filmgoer.fi 1999–2019
ISSN 1798-7202