Cannesissa palkittu tie-elokuva seuraa nykyburleskiryhmän kiertuetta Ranskan satamakaupungeissa.
Cannesissa palkittu tie-elokuva seuraa nykyburleskiryhmän kiertuetta Ranskan satamakaupungeissa. Ilmavuuteen pyrkivä kerronta harhailee kaappaamatta otteeseensa. Tosielämän burleskitaiteilijoiden esitykset on kuvattu luonnollisissa ympäristöissä.
Mathieu Amalric on elokuvan ohjaaja, käsikirjoittaja ja miespääosan esittäjä. Näyttelijänä paremmin tunnetun Amalricin lähtökohtana Kiertueelle ovat toimineet 1910-luvun vaudeville-tähti Coletten kirjoitukset lavaelämästä. Inspiraatiota ohjaaja sanoo hakeneensa myös 70-luvun irtonaisen tyylin mestari John Cassavetesiltä.
Oikeat burleskitähdet Mimi Le Meaux, Dirty Martini, Roky Roulette, Kitten on The Keys, Evie Lovelle ja Julie Atlas Muz sitovat jutun nykyaikaan. Kerronnan lanka syntyy elämästä vaihtelevantasoisilla näyttämöillä, hotellien auloissa ja tien päällä. Puutteellisesti ryhtiä tarinaan antavat Amalricin henkilöimän kiertuemanagerin ammatilliset ja perhe-elämän kahnaukset, jotka seuraavat tulisesta luonteesta.
Avauskohtaus on takahuoneesta, jossa epärealistisia kauneusarvoja näytöksissä haastavat naiset ovat sovittamassa asujaan. Kiertuelämän nurjan puolen maisemissa vietetään paljon aikaa. Kuvaus on paikoin rähjäistä ja heiluvaa, mutta Cassavetesin oudosta luonteikkuudesta se on kaukana.
Sama pätee käsikirjoitukseen, jonka tarkoituksella sinne tänne säntäilevä ja ohuesti strukturoitu kerronta ei innosta. Manageri holhoaa päätöntä laumaa karikatyyrinomaisia, lapsellisia naisia. Se saattaa olla Amalricin näkemys ohjaajan tai tuottajan roolista, mutta uudesta burleskista elokuva antaa oudon tympeän kuvan. Mahdollisen emansipatorisuuden teema on enintään sivujuonne.
Kaakattavan naislauman dialogi on korostetun tyhjänpäiväistä. Vannoutuneille voi olla helppoa kiinnostua burleskiammattilaisten elämästä lavan takana, mutta muille sitä ei tehdä helpoksi.
Nuhjuinen jokapäiväisyys riisuu huolella esiintyjien mahdollisen glamourin, eikä tavanomaisuuden pinnan alta nouse juuri merkittäviä hetkiä. Raukean sijaan tunnelma on vain väsynyt. Vasta loppuvaiheilla esiintyjien lavakarismalle annetaan riittävästi tasapainottavaa tilaa.
Teksti: © 2010-11 Aleksi Salonen
Elokuva esitettiin myös osana vuoden 2010 Rakkautta ja Anarkiaa -festivaaleja. Lue raportti »
Perkele, että on Russell Crowella hermo pinnassa!
Lue lisää »Ihmiskuntaa moukaroiva komeetta kiteyttää tuhobuumin muodonpalautuksessa koronavuoden kriisikäytöksen.
Lue lisää »Epäortodoksinen eroko? Netflixin menora-menestyjä tutustuttaa vanhakantaiseen juutalaisuuteen, jonka vivahteissa viihtyisi pidempäänkin…
Lue lisää »Perkele, että on Russell Crowella hermo pinnassa!
Lue lisää »Hullu ja masentunut Hollywood synnytti Citizen Kanen, jonka myyttinen auteur saa Fincheriltä isällisen avokämmenen.
Lue lisää »Kotoilun lämmin ja pehmeä kaima The Blitzin ajoilta maalaa miedon lesbosuhteen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA