Väkevä draama muistuttaa kouluammuskelujen huomiotta jääneistä uhreista, ampujan vanhemmista.
Kouluammuskelujen yleistyessä täällä Suomessakin aiheesta on tullut sekä kansan alati tuoreena pysyvä puheenaihe että poliittinen kuuma peruna. Valtiotasolla ajetaan aselakien remontoimista, kun taas tragedian koskettamat yksityishenkilöt surkuttelevat uhrien sekä heidän läheistensä kohtaloa. Aiheesta tehdyt elokuvatkin ovat suurimmaksi osaksi joko ammuskelijan tai hänen uhriensa näkökulmasta kerrottuja ja keskittyvät aina yleensä itse tapahtumaan, eivät niinkään sen jälkimaininkeihin.
Gus Van Santin Elephant (2003) perustuu löyhästi Yhdysvalloissa vuonna 1999 tapahtuneeseen, 15 kuolonuhria ammuskelijat mukaan lukien vaatineeseen Columbine –lukion verilöylyyn. Tapahtumasta nousseen asekeskustelun pohjalta näkemyksiään tuulettamaan ensin ehti Michael Moore dokumentillaan Bowling for Columbine (2002). Shawn Kun ohjaama rohkea Kaunis poikamme (2010) paljastaa tragedian vaietut uhrit, nimittäin ammuskelijan vanhemmat.
Vähäeleinen ja kerronnaltaan pelkkiin välttämättömyyksiin riisuttu elokuva ei mene yksityiskohtiin tapahtuman kuvailussa. Avioeroa harkitsevan Billin (Michael Sheen) ja Katen (Maria Bello) elämästä on katkennut se viimeinenkin perhettä koossa pitävä side, kun ainoa lapsi, 18-vuotias Sammy (Kyle Gallner) on lähtenyt opiskelemaan. Parin arki on kiusallista small talkia ja vanhojen hyvien aikojen muistoissa vellomista.
Hiljaisen olemassaolon kupla puhkeaa, kun naapuri rientää kertomaan pojan collegessa tapahtuneesta ammuskelusta. Pariskunnan kotiovelle ilmaantuvilta viranomaisilta saadaan kuulla, että Sammy on riistänyt hengen itseltään sekä lukuisilta koulutovereiltaan.
Sammyn taustoista ja motiiveista nähdään vain palasia sieltä täältä. Sammyn tarina ei kuitenkaan ole oleellinen. Raskassävyisen perhedraaman painopiste on tiukasti vanhempien psyykeessä. Neuvottomat vanhemmat vuoroin etsivät vastuunkantajaa itsestään, vuoroin yrittävät epätoivoisesti pestä verta käsistään. Syytöksiä vaihdetaan puolin ja toisin, mielipiteensä selväksi tekee myös syyttävällä sormella pojan kotikasvatukseen osoittava yhteiskunta. Vanhempien kohtaaman kritiikin ja siitä seuraavan yhteiskunnasta syrjäytymisen valossa on helppo sanoa, että he ovat uhreja siinä missä muutkin lapsensa vastaavanlaisessa tilanteessa menettäneet.
Maria Bellon ja Michael Sheenin voimakkaat roolisuoritukset ovat jo nousseet tulevan talven palkintokauden ennakkosuosikeiksi. Myös Kyle Gallner, joka sattumoisin esitti ostoskeskuksessa tulen avannutta teiniammuskelijaa Todistettavasti syyllinen –sarjan neljännen tuotantokauden jaksossa Verilöyly, jää vaitonaisuudellaan mieleen vain muutamien kohtausten kautta.
Kaunis poikamme on mahdottomaan tilanteeseen väkisin heitettyjen vanhempien selviytymistarina. Väkevä kuvaus julkiseksi eskaloituvasta perhehelvetistä ja surusta kuuluu vuoden rehellisimpiin amerikkalaisdraamoihin.
Teksti: © 2011 Kreeta Korhola
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA