Kaksinaamaista peliä

Ohjaus Tony Gilroy
Näyttelijät Clive Owen, Julia Roberts, Tom Wilkinson, Paul Giamatti
Maa Yhdysvallat / Saksa
Pituus 127 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2009 Laura Bickford Productions, Medienproduktion Poseidon Filmgesellschaft, Relativity Media ja Universal Pictures

Etsi CDONista

• Kuva 4
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p2-5">2</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Michael Clayton -ohjaaja Tony Gilroyn Kaksinaamaista peliä yhdistää valkokankaalla jo toistamiseen Julia Robertsin ja Clive Owenin, tällä kertaa romanttisen agenttiseikkailun merkeissä. Parivaljakon aiempi kohtaaminen oli vuonna 2004 Mike Nicholsin Closerissa, josta Owen palkittiin myös Oscar-ehdokkuudella.

Ray Koval (Owen) ja Claire Stenwick (Roberts) ovat kilpailevissa yrityksissä toimivia agentteja ja myyriä, jotka salaa vaihtavat tietoa yritysten kesken. Kun toisen firman johtaja Howard Tully (Tom Wilkinson) tiedottaa markkinat mullistavasta uutuustuotteestaan, on toisen lafkan pomon, herra Garsikin (Paul Giamatti) pakko ottaa yrityssalaisuudesta selvää. Tähän hän tarvitsee Duke-nimisen miehen (Denis O’Hare) johtamaa tiedusteluosastoa, johon myös Ray kuuluu. Tärkeässä roolissa on myös Tullyn tiimissä vaikuttava Claire.

Samalla kun Tullyn ja Garsikin tiimit taistelevat huippusalaisen tuotteen äärellä, työntävät Ray ja Claire omaa lusikkaansa soppaan. Parivaljakko on jo muutaman vuoden ajan suunnitellut rahakasta juonta, jolla kaapata valtava tukku pätäkkää ja taata onnellinen elämä palmujen katveessa. Hahmojen välinen rakkaussuhde on kuitenkin kaukana ongelmattomasta, kun kumpikaan ei voi olla varma toisen aikeista – salaisen agentin tärkein hyve kun on juuri salailun jalo taito.

Juonikuvio on genrelle ominainen sykkerö, joka vasta loppupuoliskolla alkaa latoa pöytään valttikorttejaan. Mikään ei luonnollisesti ole sitä miltä näyttää, ja yläote vaihtuu jatkuvasti. Yllättävyys on vakoiluelokuvassa kaiken a ja o, mutta liika salamyhkäisyys tappaa katselunautinnon. Juuri tämä koituu Duplicityn kohtaloksi: kokonaiskuva tilanteesta alkaa hahmottua vasta puolivälin kieppeillä, jolloin katsoja on jo auttamatta kyllästynyt.

Pääosissa Owen ja Roberts vetävät rutiinilla. Roberts, joka on viime vuosina vähentänyt työtahtiaan huomattavasti, omaa yhä luontaista viehätysvoimaa ja istuu vaivatta juonittelevan naisagentin rooliin. Owen taas vetää itselleen kovin tutun roolin pukuun sonnustautuvana brittihurmurina, ja hahmoa on vaikea irrottaa taannoisen The Internationalin vastaavasta, vaikka aivan yhtä hapanta naamaa ei nyt näytetäkään. Sivuosissa rahanahneina bisnesmoguleina Tom Wilkinson ja Paul Giamatti ovat sen sijaan loistovedossa, ja miesten välinen alkutekstijakso on elokuvan hulvattominta antia.

Kuvaukseltaan ja äänisuunnittelultaan peruslaadukas Kaksinaamaista peliä ei lopulta onnistu kaivamaan kuluneesta aiheestaan riittävästi omaperäisiä rakennuspalikoita oikeuttaakseen olemassaolonsa. Robertsin ja Owenin karisman varaan rakennettu elokuva on suunniteltu Ocean’s Eleven -elokuvien edustamaan puolikomedialliseen kastiin, mutta siitä puuttuu tekemisen ilo. Päähenkilöiden välinen suhde on teennäinen ja ilmeisen rahalähtöinen, eikä lopun rakkaudentunnustuksia voi ottaa järin vakavasti. Kun itse juoni paljastuu lopulta suureksi kuplaksi, eikä keskeisten hahmojen välillä ole havaittavissa kemiaa, voi katsoja kysyä, kannattiko tähän iloon nyt pari tuntia elämästä upottaa?

DVD: Universalin julkaiseman DVD:n kuvaformaatti on anamorfinen 2.35:1-laajakuva, ja ääniraitana kuullaan DD 5.1:ä. Molemmat ovat laadultaan erinomaisia.

Lisämateriaalina nähdään muutama traileri, ja kuullaan ohjaaja Tony Gilroyn ja tuottaja/leikkaaja John Gilroyn mielenkiintoinen, kohtauksia hyvin avaava kommenttiraita.

Teksti: © 2009 Anton Vanha-Majamaa