Kaboom

Ohjaus Gregg Araki
Näyttelijät Thomas Dekker, Haley Bennett, Chris Zylka
Maa Yhdysvallat / Ranska
Pituus 86 min
Ikäraja 15 vuotta
Lisätietoja IMDb / Kuvien ©

Hanki omaksi

• Kuva 4
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p3-5">3</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

“I see a man without a country. Not hard enough for this right here and maybe, just maybe, not smart enough for them out there.” — Avon Barksdale, Langalla

”Nuorisoa kuvaavan” Gregg Arakin käsikirjoittama ja ohjaama Kaboom on tavallaan kaksiosainen elokuva, mutta jälkimmäisen osan käsittely paljastaa liikaa juonesta, mikäli näkee, että elokuvan juoni näyttelee suurtakin roolia kokonaisuuden kannalta.

Kompensaationa Kaboomista löytyy aikalaiskritiikeissä ”sekoiluksi”, ”oudoksi”, ”ainutlaatuiseksi” ja ”nerokkaaksi” tulkittua sisältöä kuten nainnin simulaatioita, unenomaisia näkyjä, pornoelokuvan ketteryyttä, mutantteja ja niin edelleen.

Ensimmäinen puolisko on esteettis-eettisen Cosmopolitan-sukupolven collegesatiiri, missä ei ihan päästä Bret Easton Ellisisin tasolle. Juonen johtolankana on päähahmo Smithin (Thomas Dekker) enneuni. Siinä esiintyvät elementit punatukkaisesta tytöstä roskikseen ”realisoituvat” myöhemmin todellisuudessa.

Smith viettää ystäviensä kanssa aikaa sängyssä. Hän opiskelee elokuvaa, käy rannalla, käy bileissä, jauhaa roskaa lesboystävänsä kanssa. Hän tapaa myös naamaripäisiä murhamiehiä, mutta toistuva näky saattaa olla seurausta päihdepilvestä. Ja niin edelleen. Viimeisellä kolmanneksella ulos puserretaan mysteerin selittävä systeemi.

Juoni on kehikko, jonka tukemana toteutetaan vanhaa seksiä, huumeita ja rokkenrollia -kaavaa ympäristössä, jossa sukupuolinen suuntautuneisuus ei ole kiveen hakattua. Ongelmana vain on, että pehmoporno, joka on tapa myydä tuotetta sensoreiden hallitsemassa markkinatilassa, on nettiaikakaudella jotenkin redundantti. Hardcore on klikkauksen päässä.

Tähän liittyvä huumorikin itsefellaatiosta krooniseen itsetyydyttäjään on jo aika kuultua. Oivalluksen taso on suorasukainen suhde siihen, jota pidetään tabuna, millä tosiasiallisesti todennetaan tabun voima, kun sen kyseenalaistaminen muuttuu aktiksi sinänsä. Välillä kohteeksi otetaan mies- tai naiskunto yhdistelmällä kirosanoja, mistä syntyy huonoja juttuja. Ironisesti.

Jälkimmäinen puoli, josta emme puhu, on vielä ideaköyhempi. Loppua myöten käsikirjoitus alkaa kai ironisesti kasata kliseitä, kunnes saavutetaan kriittinen massa, ja juttu aika kirjaimellisesti räjähtää.

Hapuileva yritys olla vakuuttava tuo mieleen lihapää Sledge Hammerin iskulauseen: Luota minuun, tiedän mitä olen tekemässä. Nämäkin sanoja, joita usein seuraa räjähdys. Vaikka onhan tämä suutarikin.

Rajojen haastamisen näennäisyydestä

Kyse on siis tarkoituksella eksentrisestä tapauksesta, mutta yksikään sen elementeistä ei ole millään muotoa ainutlaatuinen. Seksikohtaukset poikkeavat valtavirrasta ehkä naisen paljaan ylävartalon runsaammalla esittelyllä, mutta siihen nivoutuva huumori on härskiyden tasoltaan kuin uusimmasta Apatowista/Rogenista, joskin huonompaa.

Samaa sukupuolta olevien rakkaus ja sen julkinen esittäminen on tabu, joka vaivaa tasa-arvokehitystä, mutta elokuvassa se kuvataan pornoelokuvan rekisterissä, mikä on melkeinpä yhtä ongelmallista kuin kuoliaaksi vaikeneminen.

Missä on se vastarinta, josta Kaboomia kiitellään? Kahden kauniin naisen esittäminen viitteellisesti toistensa rakastajina on tapa myydä tavaraa länsimaisilla markkinoilla, niin liberalisoituja me olemme. Elokuvan miehet ovat niin ikään kuin pronssipatsaita.

Normista poikkeava sukupuolisuuntautuneisuus estetisoidaan aseistariisuvaksi, vastustamattomaksi, mikä ei lisää kenenkään todellista suvaitsevaisuutta tai monipuolista ihmiskuvaa. Heistä tehdään halun kohteita, ja heillä on arvo niin kauan kuin he ovat halun kohteita.

Tämähän leimaa juuri lesbokuvaa: dikotomia halveksuttuihin ”rekkalesboihin”, jotka ovat lesboyhteisön ulkopuolella pilkan kohde, ja ylinaisellisiin lesboihin, jotka heteroa miellyttävän ulkonäön lisäksi kantavat sisässään potentiaalista fantasiaa suhteesta toiseen yhtä kauniiseen naiseen.

Jotain radikaaliuden tasosta kertoo sekin, että elokuvassa on pakko olla klassisesti määrittyvä juoni. Se, että juoni ajetaan sisään puolihuolimattomasti ”kännissä ja läpällä”, ei poista sitä tosiasiaa, että uskallus ei riitä haastamaan kangistunutta tapaa tehdä elokuvaa.

Joten normatiivisuus haastetaan sukupuolisuuntautuneisuuden saralla, koska sitä kautta päästään pornoelokuvan rekisteriin hyödyntämään sen markkina-arvoa, yhtäältä naisen rintoja, toisaalta samaa sukupuolta olevien viitteellistä seksiä. Juonen tasolla, sen formaaliudessa, ollaankin jo Aristoteleen kaltaisen kuolleen valkoisen miehen runousopeissa.

Performanssina Kaboom on elokuvantekijä yhdistelemässä osasia, jotka hän kokee olevansa tosi siistejä. Teknisesti ja näyttelijätöiltään elokuva on huippuluokkaa, mutta kaikki hukkuu mahon yrityksen alle olla kreisi.

Käsiin kannattaakin etsiä Arakin aiempi elokuva Mysterious Skin, joka on Kaboomin antiteesi. Pidettäköön Kaboomia hairahduksena.

DVD: Elokuvan suomalaisen laitoksen on julkaissut Pan Vision (vko 32/2011), se on osa Cinema Mondo -sarjaa (#223). Julkaisu on teknisesti laadukas, kuten sopii odottaa. Kuva on 16:9, ääniraita 5.1/2.0 englanti. Katso pakkaamattomat kuvankaappaukset: kuva 1, kuva 2, kuva 3, kuva 4 ja kuva 5. Lisämateriaalina epäonnistuneita kohtauksia (3 min), traileri ja poistettuja kohtauksia kommenttiraidalla (15 min). Lisämateriaalia ei sisällä suomenkielistä tekstitystä.

Teksti: © 2011 Jaakko Kuitunen