Saundersin perheen joulunäkymät eivät ole järin kirkkaat. Perhe muutti isä Waynen työn perässä Los Angelesista tylsänharmaaseen Edmontoniin ja äitikin on jumissa lentokentällä eikä millään ehdi jouluk…
Saundersin perheen joulunäkymät eivät ole järin kirkkaat. Perhe muutti isä Waynen työn perässä Los Angelesista tylsänharmaaseen Edmontoniin ja äitikin on jumissa lentokentällä eikä millään ehdi jouluksi kotiin. Perhe lähtee ikkunaostoksille paikalliseen ostoskeskukseen, jossa siskosten Brianin ja Maryn nenien eteen tipahtaa kassillinen rahaa. Jutussa on vain iso ongelma: rahat ovat väärennettyjä ja ne kuuluvat kolmelle pikkurikolliselle. Rahakassia seuraa myös paikallinen etsivä McLoosh joukkoineen.
Olen jokusen kerran todennut aiemminkin, että vain aidoissa olosuhteissa (ja aidoilla ideoilla) purkitetut elokuvat toimivat. Joulu ihmemaassa (2007, Kanada, Yhdysvallat) on vain vahvistus tähän. Tekijöillä on vielä paljon opittavaa alasta, sillä sen verran monta päivänselvää tyylimokaa on tehty. Ensinnäkin elokuva on kuvattu keskellä kesää. Sen huomaa, vaikka statistit kuinka kulkisivat ympäriinsä talvitakit niskassa. Toiseksi, mikä käsittämätön pakko on ollut käyttää lähes kaikkia Yksin kotona (1990) elokuvassa nähtyjä jippoja. Ne naurattivat joskus silloin, mutta eivät enää. Ja ennen kaikkea: kuka on keksinyt valita soundtrackille ”I’m walking on sunshine” rallin? Näillä eväillä ei kovin kummoista joulufiilistä saada aikaan.
Jo dvd:n takakannessa elokuvaa verrataan vuoden 1990 jättihittiin Yksin kotona, jossa Macaulay Culkin leikitteli supertyhmien rikollisten kanssa jouluisissa tunnelmissa. Suurin ero näiden kahden elokuvan välillä on lähinnä budjetti. Joulu ihmemaassa on purkitettu West Edmonton Mall nimisessä kauppakeskuksessa, joka itse asiassa on Pohjois-Amerikan suurin lajissaan. Ei ole toivoakaan, että miljoonilla kyhättyä ostosparatiisia voisi todenteolla laittaa palasiksi, kuten näihin kekkereihin sopisi. Niinpä elokuvan ”temput” jäävät suutareiksi. Yleisestä joulutunnelmastakaan ei ole tietoa, siitä pitää viimeistään huolen nippu kehnoja näyttelijäsuorituksia, etunenässä perheenisä Waynen tuskailut, joista vastaa Dirty Dancingista tuttu kasari-takatukkatähti Patrick Swayze. Kovin hyvä idea ei ole liioin ollut työllistää Carmen Electraa (Mitäs me spartalaiset) eikä pöljällä tekoaksentilla nakuttavaa koomikko Tim Currya (Oscar). Sen sijaan Jackass kohelluksista paremmin tuttu Preston Lacy onnistuu pelastamaan huumoriosaston joululahjoitta jäämiseltä.
Sääliksi käy ohjaaja James Orria, joka oli niin sanotusti liekeissä 80/90-lukujen vaihteessa kirjoitettuaan mm. sellaiset hitit kuin Kolme miestä ja baby (1987) Mr. Destiny (1990). Orrin suurimmaksi tempaukseksi jääkin, yhä tämänkin elokuvan jälkeen, ”Charlien Enkelin” eli Farrah Fawcettin pahoinpitelystä rapsahtanut kolmen vuoden tuomio. Pohjalta on kovin hankala ponnistaa uuteen nousuun.
DVD: Kuvanlaatu on kanadalaisittain kelvollinen (2.35:1) ja äänipuolellakin vanha kunnon DD 5.1. hoitaa tehtävänsä, joskaan Joulu ihmemaassa ei ole äänimaailmansa suhteen niitä huikeimpia vuoristoratoja. Ekstroja dvd:n sisuksista ei (Nordisk Filmin trailereiden lisäksi) paljastu.
Teksti © 2008 Lasse Lepola
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA