Jezebel

Ohjaus William Wyler
Näyttelijät Bette Davis, Henry Fonda, George Brent, Margaret Lindsay
Maa Yhdysvallat
Pituus 104 min.
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 1938 Warner Bros. Pictures.

Hanki omaksi

• Kuva 3
• Ääni 3
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p3-5">3</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Etelä ennen sisällissotaa on aina ollut amerikkalaisille eräänlainen kadotettu paratiisi, maailma, jossa orjuudesta huolimatta kaikki elivät sulassa sovussa keskenään – yhteiskuntaluokkien ohuen ohutta rajaviivaa kuitenkaan unohtamatta. Tähän romanttiseen miljööseen on ollut helppo sijoittaa näyttäviä ja koristeellisia elokuvia, joissa rakastutaan, vihataan ja uhraudutaan lähimmäisten vuoksi. Eli aivan kuten suuriin amerikkalaisiin menestyselokuviin lukeutuvassa, Broadway-näytelmän pohjalta tehdyssä Jezebelissä.

Elokuvan tapahtumat sijoittuvat New Orleansiin, 1850-luvun alkupuolelle. Julie Marsden (Bette Davis, Kaikki Eevasta) on yläluokkalaisen perheen hemmoteltu tytär: räväkkä, omapäinen ja mielellään vanhoillisia piirejä kohauttava kaunotar. Julien käytös ei ole hyväksi hänen kihlatulleen, pankkiiri Preston Dillardille (Henry Fonda, Vihan hedelmät), jonka on asemansa vuoksi yritettävä käyttäytyä huomattavasti säädyllisemmin. Preston kestää tulevan morsiamensa oikutteluja kauan, mutta hänen mittansa täyttyy lopulta Julien häpäistessä heidät suurissa tanssiaisissa. Preston jättää kihlattunsa ja muuttaa pohjoiseen. Julie odottaa katuvaisena hänen paluutaan varmana siitä, että heidän rakkautensa voi vielä toimia. Mutta kun Preston palaa takaisin kotikaupunkiinsa, on hän mennyt naimisiin. Tätä Julie ei voi hyväksyä.

Tunnetut näyttelijät ja amerikkalaisen elokuvan suuriin ohjaajanimiin lukeutuvan William Wylerin läsnäolo tekevät Jezebelistä etukäteen ajateltuna varsin mielenkiintoisen elokuvan. Kun vielä julkaisun takakansikin lupaa vaikka mitä, eikä elokuvan meriiteissäkään (viisi Oscar-ehdokkuutta) ole vähättelemistä, on Jezebelillä mahdollisuudet mihin tahansa. Etukäteisodotukset eivät valitettavasti täyty missään vaiheessa, eikä Jezebelistä kasva elämää suurempaa klassikkoa.

Tarinassa on potentiaalia ihmissuhdekiemuroineen ja henkilöiden välisine jännitteineen, mutta kaikesta huolimatta elokuva on kuin käsijarru päällä ohjattu, hengetön kokonaisuus. Roolihahmojen välisistä kipeistä suhteista – joille tarinan voima ensisijaisesti perustuu – ei oteta läheskään kaikkea irti, muutamia varsin näppäriä sanailuja lukuun ottamatta. Varsinkin Bette Davis, joka sai roolistaan Oscar-palkinnon, hukataan täysin – hänen kostoa janoavasta Juliesta olisi saanut huomattavasti särmikkäämmän hahmon ja niinpä Julie onkin kuin pyhäkouluoppilas Vivien Leighin tulkitsemaan Scarlett O’Haraan (Tuulen viemää) verrattuna. Juuri sen paremmin ei pärjää Fondakaan, jonka roolihahmo on vaisu sekin. Yllättävää kyllä, mielenkiintoisin henkilö löytyy sivuosasta, jossa George Brentin esittämässä Buck Cantrellissa on kaikkea sitä, mitä pääparilta ja heidän hahmoiltaan puuttuu.

Jos itse toteutus onkin tylsä ja väritön, ei tuotantopuolessa sen sijaan ole moittimista. Romanttinen ja näyttävä maailma on pääsääntöisesti yliampuvaa prameilua, mutta näyttävään puvustukseen yhdistettynä sitä jaksaa ihailla mielellään koko elokuvan keston ajan. Ernest Haller ottaa miljööstä kaiken irti ja tallentaa filmille toinen toistaan kauniimpia mustavalkokuvia kadonneesta Etelästä sen suuruuden vuosina. Max Steinerin musiikki ei ole mitenkään suuren suurta, mutta sopii elokuvaan erittäin hyvin.

Jezebel, suuri amerikkalainen elokuvaklassikko ei ole maineensa veroinen elokuva. Sen kiinnostavasta aiheesta olisi saanut irti huomattavasti enemmän, mutta kyllä tämän tällaisenaankin kertaalleen katsoo. Siitä pitävät huolen niin nimekäs pääosakaksikko kuin tuotannon korkea tasokin.

Dvd: Warnerin kotimainen julkaisu on kuvanlaadultaan hyvätasoinen, varsinkaan kun kyseessä ei ole mikään suurella rahalla restauroitu julkaisu. Kuvakohinaa esiintyy monin paikoin, mutta roskaisuus ja muut häiriöt loistavat poissaolollaan. Ääniraita on alkuperäinen mono, joka on miksattu hivenen liian hiljaiseksi, joten äänenvoimakkuutta pitää tavanomaisesta hieman nostaa.

Lisämateriaalia on levylle sijoitettu kelpo määrä. Mukana on kommenttiraita, lyhytdokumentti Jezebel: Legend on the South, lyhyt musikaalielokuva, animaatio sekä traileri. Lisämateriaali on informatiivista, jopa siinä määrin, että sitä katselee miltei mieluummin kuin itse elokuvaa. Valitettavasti vain lisämateriaalia ei ole tekstitetty suomeksi.

teksti: © 2006 Kari Glödstaf