Jackass poppoon aivoton kohellus jatkuu toisella “elokuvalla”. Surullista on sekin, että lisämateriaalit ovat huomattavasti parempia kuin itse “elokuva”. Tarvitaanko tälläistä enää laisinkaan?
MTV:ltä vuodesta 1999 alkaen tutuiksi käyneet velmut Johnny Knoxville, Bam Margera, Steve-O, Chris Pontius, Ryan Dunn & muut kumppanit tekevät paluun. Tarjolla olisi jälleen puolitoistatuntinen kohelluskimara vailla päätä ja häntää. Tekijät itse käyttävät toistuvasti sanaa ”elokuva” mutta elokuvalla on tämän tuotoksen kanssa hyvin vähän tekemistä. Itse asiassa ei mitään. Kyseessähän on ylipitkä tv-jakso tavallista pitemmillä alku- ja lopputeksteillä. Pääidea on näyttää henkisesti ja fyysisesti kipeää tekeviä temppuja, jotta meidän kuolevaisten ei samoja tarvitsisi koskaan yrittää. Muuta ideaa ei sitten olekaan.
Aikoinaan Jackass poppoon elokuva tuntui hyvältä ajatukselta. Odottelin huikeaa elämystä, kentien juonella varustettua stunttivyörytystä, joka olisi saanut suun vaahtoamaan. Sitten kun ensimmäistä Jackassia kotisohvalla katselin, niin olihan se pettymys huikea. Ei ollut myöskään yllätys, että jatkoa oli luvassa. Mikään ei luonnollisestikaan ole muuttunut vaan tyhmänrohkeita temppuja tehdään vino pino. Kuvaus, lavastus sun muut oikealle elokuvalle tyypilliset peruselementit ovat sitä tuttua käsivara touhua. Vihaisia härkiä juostaan pakoon, syötetään perhekalleuksia käärmeelle, otetaan sähköiskua persuksiin ja heilutaan vanhana ukkona kylän raitilla… kyllähän näitä on jo katseltu kyllästymiseen asti. Edes suomalaisikoni Ville Valon vilahdus ei nostata myötätuntoa. Hyvin nopeasti käy ilmi, että temput on tehty hätäisesti eikä suurinta osaa ole edes enää viitsitty suunnitella huolella.
Jackass numero kaksi (Jackass Number Two aka Jackass 2, 2006 Yhdysvallat) tarjoaa siis pussillisen vanhaa soopaa. Kun kahlaat ”elokuvan” läpi on aika siirtyä extravalikkoon, josta löytyy rutkasti lisää samaa kohellusta ja tekijöiden ylistystä vanhan jengin kokoamisesta. Tulee väistämättäkin mieleen, että on se elokuvan tekeminen vaan helppoa. Parempaa viihdettä etsiville voisin suositella Ryan Dunnin tähdittämää Homewrecker sarjaa, jossa on sentään jotain ajatusta.
teksti: © 2007 Lasse Lepola
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA