Iron Man 2

Ohjaus Jon Favreau
Näyttelijät Robert Downey Jr., Don Cheadle, Scarlett Johansson, Gwyneth Paltrow, Sam Rockwell, Mickey Rourke, Samuel L. Jackson
Maa Yhdysvallat
Pituus 124 min
Ikäraja 11 vuotta
Lisätietoja IMDb / Kuvien ©

Hanki omaksi

• Kuva 4
• Ääni 5
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p1-5">1</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Epäilemättä paremmin näyttelijänä tunnettu Jon Favreau kiinnitettiin ehkä hieman yllättäen ohjaamaan vuoden 2008 hitti, ensimmäinen Iron Man. Tuloksena oli poikkeuksellisen viihdyttävä supersankariseikkailu, joka sai suosiota niin maksavan yleisön kuin toimittajienkin piirissä. Siispä oli luontevaa antaa saman porukan jatkaa urakkaa jatko-osalla.

Favreau tiimeineen on onnistunut jälleen hyvin, oman genrensä sisällä jopa poikkeuksellisen hyvin. Iron Man 2 on miellyttävästi rytmitetty toimintaseikkailu, jota ei ole kyllästetty ylettömällä toimintarytinällä, vaan mukaan on saatu ihan oikea tarinakin.

Ensimmäisessä elokuvassa näimme kuinka amerikkalainen asekauppias Tony Stark (rooliin täydellinen Robert Downey Jr.) kehitti Iron Manin, huippuvarustellun yhden miehen sotakoneen, ja kävi taisteluun pahaa vastaan. Jatko-osassa Iron Manin henkilöllisyys paljastuu, ja Stark joutuu sekä valtaisan mediamyllyn keskelle, että myös vastaamaan epämiellyttäviin kysymyksiin hallituksen taholta. Poliitikot nimittäin haluavat tietää millä oikeudella Stark pitää huippuluokan sotakaluston omana salaisuutenaan ja häntä painostetaan yhteistyöhön.

Starkin ongelmien lista kasvaa entisestään, kun haamu menneisyydestä, venäläinen Ivan Vanko (Mickey Rourke), ilmaantuu maksamaan vanhoja kalavelkoja, ja saa avokätiseksi sponsorikseen Starkin kilpailijan, Justin Hammerin (Sam Rockwell). Kaiken lisäksi Starkin rintaan upotettu “virtalähde” myrkyttää hänen verensä hiljalleen. Kaiken tämän keskellä jopa Iron Manin pää alkaa hieman painaa. Onneksi hän ei ole yksin, sillä apua hän saa uskolliselta assistentiltaan Pepper Pottsilta (Gwyneth Paltrow) ja armeijakamultaan James Rhodesilta (Don Cheadle).

Varsinaista sanomaa tai viisautta Iron Manin kaltaisessa elokuvassa ei ole, eikä siltä sellaista vaaditakaan, mutta yllättävää kyllä käsikirjoitustiimi (Justin Theroux, Stan Lee, Don Heck, Larry Lieber ja Jack Kirby) tuntuu aidosti haluavan kertoa hyvän tarinan, eikä pelkästään tarjoilla nipullista toimintakohtauksia.

Toimintaa Iron Man 2:ssa on itse asiassa melko vähän. Varsinaisia suuremman luokan toimintakohtauksia elokuvassa on kaksi, mukaan luettuna Iron Manin ja Ivan Vankon komea välienselvittely Monacon F1-kisassa. Kaksi toimintakohtausta on vähän kahden tunnin elokuvalle. Suhteellisen vähäisestä toiminnasta huolimatta – tai ehkä juuri sen takia – Iron Man 2 viihdyttää vaivattomasti. Kun toimintaa ei ole liikaa, elokuvan massiivinen lopetuskin tuntuu ensimmäistä kertaa supersankarielokuvien historiassa ihan oikealta kliimaksilta. Näin Favreaulla on myös aikaa keskittyä itse tarinaan ja mikä oleellisinta, henkilöhahmoihin.

Vaikka elokuvan monisyinen juoni ja turhan monet henkilöhahmot raskauttavat kerrontaa, elokuva on suurimmaksi osaksi kerrassaan erinomaista viihdettä. Tästä kuuluu kiitos paitsi yllättävän hyvälle käsikirjoitukselle, myös osaavalle ja karismaattiselle näyttelijäkaartille. Downey Jr. tuo juuri oikeanlaista särmää päähenkilöön, ja vaikka Rourken roolisuorituksessa on pienoista liioittelun makua, hahmo istuu tällaiseen tarinaan hienosti.

Iron Man 2 ei suinkaan ole näyttelijöiden elokuva, mutta palkkaamalla karismaattisia ja osaavia näyttelijöitä elokuvantekijät ovat varmistaneet sen, että henkilöhahmojen kaikki potentiaali hyödynnetään. Ainoastaan Scarlett Johansson tuntuu Starkin henkilökuntaan soluttautuneen Natalie Rushmanin roolissa tutun autistiselta ja uneliaalta. Siinä ei auta edes tiukka hamonen.

Vaikka kysymyksessä ei ole vähimmissäkään määrin merkittävä tai tärkeä elokuva, Iron Man 2 on megaluokan viihde-elokuvien valioyksilö. Supersankarielokuvien onnettomassa filmografiassa se erottuu edeltäjänsä tapaan joukosta poikkeuksellisen viihdyttävänä ja hauskana elokuvana.

DVD: Paramount ei ole jaksanut panostaa DVD-julkaisuun. Vaikka tekninen puoli onkin DVD-mittakaavalla lähes moitteetonta (kuvaformaattina 2.35:1 anamorfinen laajakuva, ääniraitana Dolby Digital 5.1), lisämateriaalipuolelle on löydetty vain ohjaajan kommenttiraita. Muita lisämateriaaleja kaipaavat ostakoon/vuokratkoon Blu-ray-version.

Teksti: © 2010 Antti Honkala