Valkoinen rugbyjoukkue on Nelson Mandelalle mahdollisuus rasismin repimässä Etelä-Afrikassa.
Clint Eastwoodin tarkoitusperät ovat kunniotettavat, tässä Nelson Mandelasta, Etelä-Afrikasta ja rugbysta kertovassa tosipohjaisessa urheiludraamassa. Eastwood on etenkin 2000-luvulla profiloitunut vahvasti moraalisten, mutta altavastaajaa puolustavien elokuvien ohjaajana. Länsimaiden Afrikka-kuvasto on täynnä nälkää, kurjuutta ja kärsimystä, joten vastakuvan passiiviselle uhrille tarjoava Invictus on veteraanille luonteva jatko tuotannossa.
Vastavalittu presidentti Mandela (Morgan Freeman), näki apartheidin jälkeisinä epävarmuuden aikoina maansa yhtä pelaajaa lukuunottamatta täysvalkoisessa rugbyjoukkueessa suuren symbolisen mahdollisuuden. Tehdäkseen vastustajiensa kritiikin tyhjäksi ja maansa yhtenäisyyden edistämiseksi, hän salli Springboksin nimellä kulkeneen joukkueen jatkaa vanhalla kokoonpanollaan kansan painostuksesta huolimatta. Mandela antoi täyden tukensa myös sen pyrkimyksille tulevissa maailmanmestaruus-kilpailuissa, joiden isännyys oli vastikään myönnetty Etelä-Afrikalle. Presidentti loi Springboksin valkoiseen kapteeniin Francois Pienaariin (Matt Damon) läheisen suhteen, joka vaikutti jopa ratkaisevasti maailmanmestaruuteen yllättäen kirineen joukkueen menestykseen.
Historiallinen aineisto on siis yhtäältä inspiroivaa ja lähes uskomatonta, toisaalta se muodostuu elokuvalle rajoitteeksi, etenkin kun Eastwood on halunnut pitää sävyn poikkeuksellisen sovittelevana. John Carlinin kirjaan Playing the Enemy: Nelson Mandela and the Game that Made a Nation pohjaava käsikirjoitus pyrkii Mandelan tavoin antamaan anteeksi ja ylistämään vaikeuksien ylitsekäymistä. Dramatiikan kannalta vaikutus on latistava, etenkin kaikki vihan ja katkeruuden tunteet tylpistetään alkuunsa, entiset väärintekijätkin esitetään pikemmin laupeina idiootteina, kuin arkkikonnina.
Eastwoodin viimeaikaisten töiden joukossa ratkaisu on poikkeuksellinen. Vaikka esimerkiksi Gran Torinon nuorisojengiläisten ei esitetäkään olevan syntyjään pahoja, ei elokuvan moraaliasetelmassa ole juuri harmaan sävyjä. Eastwood käyttää hyvän ja pahan tyypittelyjä taidokkaasti hyväkseen, ja saa pohjimmiltaan konservatiiviset tarinansa vahvoista yksilöistä tuntumaan hienovaraisilta. Invictus ei käytä epäoikeudenmukaisuuden aiheuttamaa vihaa hyväkseen, mitä voi pitää rohkeana valintana, mutta kolikon toinen puoli, hienovaraisuuden vaikutelma on sekin tiessään. Invictus lähes hukkuu hyvien tarkoitusperiensä alle, sen periaatteet eivät Eastwoodin käsissä salli myönnytyksiä, joita elokuva olisi kipeästi kaivannut.
Pääosassa Morgan Freemanin elekieli ja puheen manerismit ovat uskollisia esityskohteelle, hahmo on kuitenkin kirjoitettu sankarillisen etäiseksi. Matt Damon onnistuu hieman hermostuneena poikamaisena urheilijatyyppinä, jolla on kuitenkin tarvittavaa historiallisuuden tajua.
Musiikkiraita ansaitsee erityismaininnan; se on tavattoman banaali. Sentimentaalisen elokuvan olisi ehkä voinut pelastaa pienilläkin kosketuksilla, mutta Kyle Eastwoodin ja Michael Stevensin siirappiset balladit ja yltiöoptimistiset kansanlaulut saavat tarinan vaikuttamaan latteammalta kuin se onkaan, eikä musiikin herättämistä maailmanparannushurmoksellisista mielikuvista ole apua.
Kuvakerronta (neljättä vuosikymmentä Eastwoodin kanssa yhteistyötä tekevä Joel Cox ja Gary Roach) on sen sijaan hyvin onnistunutta. Tuoreelta vaikuttaa etenkin tapa, jolla tarinaa viedään eteenpäin ilman kertojaa tai vuorosanoja, toisiinsa saumattomasti liukuvien lyhyiden tunnelmaa välittävien otospalasten avulla, toisinaan pitkiäkin jaksoja. Ohjaajalleen Invictus on huonoista puolistaan huolimatta uran kuvallisesti kokeilevimpia.
Teksti: © 2010 Aleksi Salonen
Lisämateriaaleja löytyy mukavasti. Levyllä on harvemmin nähty “kuva-kuvassa toiminto”, jonka avulla voi katsoa elokuvan ohessa elokuvan tekemiseen liittyvien ihmisten kommentteja ja kertomuksia elokuvanteosta. Lisäksi levyllä on kolme dokumenttia: Making of -tyyppinen dokumentti (28 min.), jossa näemme esim. Nelson Mandelan ja Morgan Freemanin tapaamisen, Matt Damon pelaa rugbya-dokumentilla (8 min.) seuraamme näyttelijän valmistautumista elokuvaa varten ja Eastwood Factor-dokumentti (22 min.), joka on ikään kuin pitkä traileri Richard Schickelin pian julkaistavasta Eastwood-dokumentista. Levyltä löytyy myös elokuvan musiikkitraileri. Mitään materiaaleista ei ole tekstitetty suomeksi.
Levyllä on digital copy-ominaisuus, eli voit tehdä elokuvasta kopion tietokoneellesi.
Blu-ray-teksti: © 2010 Antti Honkala
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA