Leelee Sobieski raottaa kylpytakkiaan useammin kuin kerran kummittelevasta kartanosta kertovassa kauhuelokuvassa.
Kuinkahan monta kauhuelokuvaa maailmassa on kartanosta, jolla on synkkä ja salattu menneisyys? Laskutoimitus on yhtä turha kuin itse elokuvakin, sillä Donato Rotunnon ohjaama elokuva In A Dark Place ei tosiaankaan jaksa kiinnostaa muita kuin Leelee Sobieskin avonaisen kylpytakin sisällöstä kiinnostuneita tirkistelijöitä – ja heitäkin vain hetkittäin.
Leelee Sobieski esittää Anna Veighiä, opettajaa, joka palkataan kaukaiseen kartanoon kahden hiljattain orpoutuneen lapsen (Gabrielle Adam ja Christian Olson) hoitajaksi. Valtavassa kartanossa kolmikolla on seuranaan vain lasten holhoojan sihteeri, Ms. Grose (Tara Fitzgerald). Kolea ja synkkä kivikartano herättää Annassa pelonväristyksiä heti aluksi, kun asumuksen lattialankut narisevat öisin ja kuiskaukset kiirivät ilmassa. Annan epäilykset sen kuin vahvistuvat, kun hän kuulee, että hänen edeltäjänsä tappoi itsensä ja että niin kartanon kuin hoidettavien lastenkin menneisyydessä on jotain salaista ja hirvittävää.
Henry Jamesin romaaniin perustuva In A Dark Place on perinteinen ja vähä-eleinen kauhuelokuva, jossa tunnelmaa pyritään rakentamaan pikemminkin tarinan ja henkilöhahmojen kautta, kuin näyttävillä erikoisefekteillä tai säikäytyksillä. Hatunnosto siitä käsikirjoittaja Peter Waddingtonille ja ohjaaja Rotunnonille. Valitettavasti yritys jää heikoksi, sillä In A Dark Place on hitaasti lyllertävä, tylsä, sekava ja lopulta melkoisen ärsyttävä vatkaus, josta ei jaksa pysyä kiinnostuneena kovin pitkään.
Keskeisin ongelma on käsikirjoittajan ja ohjaajan kyvyttömyys kehittää potentiaalisesti kiinnostavaa tarinaa. Elokuva tekee vihjauksia suuntaan jos toiseen vilauttelemalla lasten muistoja takautumina, ja korostamalla Annan naisellisuutta ja seksuaalisuutta, mutta lopulta langat jäävät elokuvantekijöiltä punomatta yhteen. Päällimmäiseksi jää mieleen ohjaajan lapsellisen itsetarkoituksellinen halu näyttää kaunista Sobieskia puolipukeisena. On käsittämätöntä, kuinka itsepintaisesti Rotunnon kuvaa Annaa kylpemässä kohtauksesta toiseen. Kysymyksessä on toisin sanoen pinnallinen tirkistely-elokuva, joka ei pysty lunastamaan lupauksiaan, eikä ole pelottava hetkeäkään.
Lahjakkaan nuoren Leelee Sobieskin eksyminen tällaiseen elokuvaan on surullista katsottavaa. Hetkittäin hienojakin roolitöitä tehnyt Sobieski vaikuttaa tylsistyneeltä ja näyttelee päälle liimatusti, ikään kuin valmiiksi luovuttaneena. Tara Fitzgerald on roolissaan ensin tylsä, sitten ärsyttävä. Tämä kuvaa osuvasti myös koko elokuvaa kokonaisuutena.
DVD: Universalin DVD-julkaisu on ulkoisesti mukiinmenevä laitos. 1.78:1 kuvasuhteella esitettävä anamorfinen laajakuva on hetkittäin melko haalea, mutta muuten kelvollinen. Ääniraitoina on pätevä DTS 5.1 ja se perinteinen DD 2.0.
Lisämateriaaleja levyllä ei ole lainkaan.
Teksti: © 2009 Antti Honkala
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA