James Mangoldin ohjaama Identity on kertomus ryhmästä, joka etsiytyy myrskyä suojaan pieneen motelliin. Ei aikaakaan, kun joku alkaa harventaa ryhmää rankalla kädellä. Kuka on murhaaja?
Kahdeksan henkilöä etsiytyy nevadalaiseen motelliin suojaan myrskyltä. Pian paikalle saapuu myös vankia mukanaan kuljettava poliisi. Täysin ulkomaailmasta eristäytyneenä ryhmä alkaa odottaa myrskyn laantumista, mutta ei aikaakaan, kun joku alkaa harventaa ryhmää rankalla kädellä. Kuka on murhaaja ja mitä tekemistä asiassa on ruumiiden välittömästä läheisyydestä löytyvillä huoneistojen avaimilla? Entä miten tarinaan liittyy kuolemaantuomittu vanki, jota kuulustellaan toisaalla?
James Mangoldin (Cop Land) pienimuotoinen trilleri etenee kuin pikajuna heti alusta alkaen, eikä katsojan tarvitse kauaa odottaa toiminnan alkamista. Paniikin noustessa motellivieraiden keskuudessa nousee tunnelma myös kotikatsomoissa, ja spekulaatiot mystisen murhaajan henkilöllisyydestä vellovat ruudun molemmin puolin. Tunnelman nostattajana toimii myös tyylikkäästi toteutettu myrsky.
Perinteisenä, suoraviivaisena trillerinä Identity lukeutuisi lajityyppinsä valioihin. Tällaisia ei kuitenkaan enää tehdä. Nykyään tuntuu siltä, että vähänkään kiinnostaviin elokuviin täytyy ympätä mukaan “muka-näppärä” juonenkäänne, joka kiepsauttaa koko tarinan ylösalaisin. Minulla ei ole mitään moisia juonenkäänteitä vastaan, mikäli ne toimivat useamminkin kuin yhden katselukerran verran. Mutta valitettavasti valtaosa nykyelokuvista tehdään kertakäyttöviihteeksi, ja yleensä moiset temput toimivat tarinankerronnan avaimina. Kun yllätysmomentti on kerran koettu, häviää mielenkiinto elokuvaa kohtaan. Näin käy myös tässä tapauksessa, itse en usko palaavani toiste Identityn pariin.
Näyttelijäsuoritukset ovat vakuuttavia. Varsinkin Ray Liotta (Mafiaveljet) äityy aivan loistavaan roolisuoritukseen. Toivottavasti 1990-luvun aallonpohja on nyt ohitettu ja myös Liotta pääsee kunnon tuotantojen pariin. Myös John Cusack (Being John Malkovich) nousee tasaisen varmasta kaartista hyvin esille. Hyvistä näyttelijöistä huolimatta yksi Identityn ongelmista on se, etteivät roolihahmot ole kovin kaksisia. Koska minkäänlaista suhdetta ei katsojalle pääse heihin syntymään, on loppujen lopuksi aivan sama, kuka heistä tapetaan seuraavaksi.
Dvd: Identityn kuva ei ole aivan paras mahdollinen. Siinä esiintyy aavistuksen verran pehmeyttä ja vaaleita taustoja vasten näkyy hieman rakeisuutta. Kuva on anamorfinen ja kuvasuhde 2.40:1.
Elokuvassa on kolme 5.1 ääniraitaa (englanti, italia sekä venäjä). Ääniraita on hieno, myrskyn ansiosta myös takakanavat ovat käytössä. Äänten miksaus on tasaista, dialogit toistuvat selkeästi siinä missä tehosteetkin.
Ekstroja on mukana paljon. Kaksi eri kommenttiraitaa (ohjaaja sekä käsikirjoittaja), poistettuja kohtauksia, making of – dokumentti sekä vaihtoehtoinen loppuratkaisu. Mukana ovat myös storyboardit, filmografiat sekä neljän elokuvan trailerit (Identity, Hollow Man, 13 Ghosts, Darkness Falls).
teksti: © 2004 Kari Glödstaf
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA