I Love You, Man

Ohjaus John Hamburg
Näyttelijät Paul Rudd, Jason Segel, Andy Samberg, Carla Gallo, Jaime Pressly, JK Simmons, Jon Favreau, Lou Ferrigno, Rashida Jones
Maa Yhdysvallat
Pituus 100 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2009 DreamWorks SKG, De Line Pictures, Bernard Gayle Productions, The Montecito Picture Company

Hanki omaksi

• Kuva 4
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p4-5">4</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

I Love You, Man on siitä mukava yllätys, että siinä ei kesytetä äkäpussia, niin kuin Hollywoodin mukauttavissa parisuhdekomedioissa yleensä. Keskeisin parisuhde ei tässä elokuvassa tosin ole romanssi, vaan avioliittoon kokonaan ilman miespuolisia ystäviä astumassa olevan Peter Klavenin (Paul Rudd) ja Sydney Fifen (Jason Segel) välinen kaveruus.

Kolmiodraaman osapuolet ja lähtökohdat ovat siis epätavalliset, kun ensin miehensä kaverin- ja best manin -hakuun usuttanut Zooey (Rashida Jones) tulee mustasukkaiseksi kaikesta uuden ystävän saamasta huomiosta. Larry Levinen tarinassa viidenkympin kriisin korvaa kolmenkympin salakavala turta turvallisuus, rakastajattaren paikan ottaa miespuolinen kaveri ja samalla päästään tyystin erilaisten teemojen pariin.

Miesten kohtaamista sosiaalisista menestymispaineista ei juuri tehdä elokuvia, koska perinteiset mieshahmot ovat aina dominantteja. Liian moni ei ole tarttunut siihenkään ilmiselvään tosiseikkaan, että ylivoimaisesti suurin osa ystävyyssuhteista syntyy nuorena ja kolmenkymmenen jälkeen etenkin pariskunnat ovat lapsineen itseriittoisia ja usein muiden ystävyyssuhteiden synnyttämiselle hedelmättömiä yksikköjä.

Muutamien epäonnistuneiden miestreffien jälkeen Peter tapaa vapautuneen Sidneyn. Nuoruuden unelmien viileää rantaelämää viettävä Sidney on elokuvan avainhahmo. Sidneyyn on nimittäin saatu ladattua tarinan realistisesti kiehtovimmat aikuisuuden ristiriidat. Omien sääntöjensä mukaan elävällä hahmolla on paljon kavereita, mutta kuten hieman estyneellä Peterillä, ei hänelläkään ole “best-mania”, koska nuoruuden kaverit ovat tehneet aikuisuuden sitoumuksia, kompromisseja.

Jason Segel tekee hyvää jälkeä boheemiuden perikuvassaan, kunhan muistaa ottaa hahmon komedia-, eikä realistisena hahmona. Vilpitön jokamies Paul Rudd on yhdessä parhaista rooleistaan. Nyt hänen kiltistä puolestaan saadaan lähtölaukaus elokuvalle, ja onnistunut kontrasti Segelin yliminättömälle ammattirentoutujalle. Osin ilman valmista dialogia kuvatut kohtaukset, etenkin Peterin kömpelöt yritykset tehdä vaikutus itsevarmaan Sydneyyn ovat onnistuneita. Kaksikon yhteisissä kohtauksissa on parhaissa kohdin aitoa, mukaansatempaavaa riemukkuutta. Runsaslukuinen sivuosajoukko toimii pääosin niin kuin pitääkin, juonenkuljetuksellisina ja komediaa vahvistavina tyyppihahmoina. Hulkia televisiosarjassa näytellyt Lou Ferigno tekee cameon, jossa hän yhdessä kohtaa vetoaa David Lynchin Elefanttimiehen tavoin: “Minäkin olen ihminen”.

Ruddin ja Segelin roolihahmot- ja suoritukset tuovat paljon kaivattua tuuletusta Hollywoodin pölyttyneeseen mieshahmojen galleriaan. Vaikka hahmot lähtevät perustyypeistä (aviomies, hurmuri), rakennetaan niistä kaksi sisällöllistä mieshahmoa, joiden olemus ei perustu muiden kieltämiseen ja valtaan, vaan autenttisilta vaikuttaviin persoonallisuuksiin. “Pojat ovat poikia” ei tässä elokuvassa viittaa misogyniaan, väkivaltaan eikä autofetissiin, lapsekkuutta siinä sen sijaan on roimasti.

Sulavasti etenevän komedian ääniraidalla on selvästi Los Angelesiinkin sopivaa Vampire Weekendiä ja päähenkilön nuoruuden herättää henkiin progeklassikko Rush, eli tunnelma on tältä osin aivan kohdallaan. Käsikirjoitus (John Hamburg, Levine) sisältää muutamia tunnelmallisia huippuhetkiä, muttei pureudu syvälle hyvin alustettuihin aiheisiinsa.

Kaikkien ilkeiden, kyynisten ja sarkastisten komedioiden joukossa I Love You, Man erottuu edukseen, sen sävy on positiivinen muttei imelä, ja tätä voi aina pitää hyvänä suorituksena. Hauskimmillaan elokuva on niissä kohdissa joissa ei ole erityistä sanomaa, irrallisissa komediariffeissä, kavereiden välisessä ilottelussa.

DVD: 1.78:1 -anamorfinen laajakuva on pehmeähkö, muuten laadukas, Dolby Digital 5.1. ajaa asiansa hyvin melko vähän vaativalla ääniraidalla. Paramount Home Entertainment Finlandin julkaisun runsaaseen lisämateriaaliin kuuluu 17-minuuttinen making of joka hukkuu lopulta kohteliaisuuksiinsa; kymmeniä minuutteja pidennettyjä ja poistettuja kohtauksia; takuuhauska gag-reel sekä Hamburgin, Segelin ja Ruddin puhelias ja vitsaileva kommenttiraita.

Teksti: © 2009 Aleksi Salonen