Houkutus

Ohjaus Mikael Håfström
Näyttelijät Clive Owen, Jennifer Aniston, Vincent Cassell, Allison Trimlin, Melissa George, Xzibit
Maa Yhdysvallat
Pituus 108 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2005 Di Bonaventura Pictures, Miramax Films ja Patalex V Productions Limited

Etsi CDONista

• Kuva 4
• Ääni 3
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p2-5">2</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Perheellinen isä tapaa työmatkalla hemaisevan, varatun naisen. Hetki jutellaan ja seuraavaksi jo varataankin hotellihuonetta. Yleensä mukaan sotketaan vielä kolmas pyörä ja hieman katalaa kiristämistä. Tästä asetelmasta on tehty leffa jos toinenkin, mutta Houkutuksessa (Derailed, 2005 Yhdysvallat) pöytään on heittää jokunen ässäkin.

Kirjailija James Siegelin teokseen perustuva Houkutus antoi Jennifer Anistonille kaivatun mahdollisuuden lyödä läpi myös jännäreiden parissa. Itseasiassa rooli on kuin tehty Anistonin tarpeisiin: Pitkään komedialeimaa otsassaan kantanut tähtinäyttelijä saa kaivattua katu-uskottavuutta esittäessään vaarallista Lucindaa, josta Clive Owenin tähdittämä isukki ei saa ajatuksiaan irti, vaikka kotona odottaa superseksikäs Melissa George (Alias, 3. tuotantokausi). Owenilta ja Anistonilta unohtuu kaikki järjenjuoksu, työvelvoitteet ja moraali, kun vaatteita on pakko päästä riisumaan. Kunnes petileikit keskeyttää härski rikollinen (Vincent Cassel), joka ei ainoastaan ryöstä onnettomia vaan myös kiristää heitä tiedoillaan. Niinpä Owenin puhelin alkaa pirisemään tuon tuosta ja perhekin alkaa olemaan enemmän kuin vaarassa.

Houkutus on ruotsalaisen Mikael Håfströmin esikoisohjaus Hollywoodin myllyssä. Håfströmihan kiskaistiin rapakon taakse parin vuoden takaisen elokuvansa (Pahuus) napattua parhaan ulkomaisen elokuvan Oscar ehdokkuuden. Vaikka pystiä ei tarvinnut pokata, tiesi jo pelkkä ehdokkuus mainetta ja kunniaa. Pikkulinnut tietävät kertoa, että sille tielleen Håfström myös jäi.

Houkutus ei kylläkään esittele Håfströmin taitoja suuntaan eikä toiseen. Ohjaus on tasapaksua, väritöntä ja käsikirjoitusta raadollisesti myötäilevää. Toisin sanoen olisi kyllä ollut aivan sama vaikka allekirjoittanut olisi ohjannut tämän elokuvan. En nyt sano, että Håfströmin tyyli olisi jotenkin passiivinen, mutta jotain pientä lisäpotkua jäin kaipaamaan. Juonenkäännettä kun on ihan mukavasti, mutta ohjaajan velvollisuuteen kuuluisi ottaa siitä kaikki mahdollinen irti. Håfström valitettavasti tyytyy rutiinisuoritukseen ja siitä kriitikoilla on tapana rokottaa. Etenkin leffan alkuun olisi suonut hieman höyryä: Näen mielessäni kuinka muutama leffan vuokrannut painaa stop nappia puolessa välissä todeten, että tämähän on nähty ennenkin. Joskus vaan kannattaa katsoa elokuva ihan loppuun asti.

teksti: © 2006 Lasse Lepola