Hierro - salaisuuksien saari

Ohjaus Gabe Ibáñez
Näyttelijät Elena Anaya, Bea Segura, Kaiet Rodriquez, Andres Herrera, Mar Sodupe, Miriam Correa
Maa Espanja
Pituus 92 min
Ikäraja 13 vuotta
Lisätietoja IMDb / Kuvien ©

Hanki omaksi

• Kuva 4
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p2-5">2</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Espanja on poikinut valtaosan viime vuosien kiehtovimmista kauhumysteereistä: Orpokodin, [Rec]:in ja Pan’s Labyrinthin kaltaiset elokuvat ovat toimineet genrelle piristysruiskeina, ja amerikkalaisille remake-inspiroijina (kts. Karanteeni). Liki traditioksi on myös muodostunut Cinema Mondon kulttuurityö Suomen elokuvateattereissa: viime jouluna kauhistelimme Marttyyreita, toissa vuonna Orpokotia.

Nyt meillä on Hierro. Se ei ole kauhua, mutta tyylinsä myötä silti lähellä esimerkiksi Orpokotia, johon vertailu on muutenkin perusteltua. Tarina pyörii tässäkin lapsen katoamisen ympärillä: Marían (Elena Anaya) pieni poika, Diego (Kaiet Rodriguez) katoaa jylhällä Hierron saarella, eikä poliisi perusteellisten etsintöjenkään myötä löydä tätä. Pojan uskotaan pudonneen mereen, ja tapaus suljetaan.

Noin vuotta myöhemmin María kutsutaan paikan päälle tunnistamaan vedestä ongitun pojan ruumista. Nainen on vakuuttunut, että Diego on yhä elossa, ja päättää löytää tämän. Kun saarelta löytyy myös ilmoitus toisesta, auto-onnettomuudessa kadonneesta pojasta, syöksyy María yhä syvemmälle omaan etsiväleikkiinsä. Todellisuus ja harhat sekoittuvat lopullisesti, kun nainen törmää saarella asuvaan vieraskieliseen karavaanariin. Asetelma on kuin Kauhun kierteestä, jossa Donald Sutherland hukkuu Venetsian pikkukujille edesmenneen tyttärensä perässä.

Hierro pyörii leimallisesti sen päähenkilön ympärillä: Elena Anaya on läsnä liki jokaisessa kohtauksessa, ja naisen antautumista roolilleen on ilo katsella. Hahmon paha olo välittyy täydellisesti, ja Marían kokema muodonmuutos on silminnähtävä. Turhia sivujuonteita ei rakennella: ohjaaja Gabe Ibáñez tekee oikein pitäessään mysteerin tiukassa paketissa.

Tyylillisesti Hierro jättää toivomisen varaa. Alejandro Martínezin kameratyöskentely on tyylikästä, ja muutama kohtaus on hienosti rakennettu – mieleen jää erityisesti elokuvan avaava auto-onnettomuus. Liika kauhukliseiden kierrätys käy kuitenkin pian häiritseväksi: tuuli tuivertaa ja ovisilmässä säikytellään, vaikka eihän tämän pitänyt kauhua olla.

Eikä se olekaan. Ei ainakaan kovin onnistunutta: käsikirjoitus ratsastaa lopulta yksinkertaisella jipolla, eikä esimerkiksi Hierron vulkaanista saarta hyödynnetä miljöönä kovinkaan tehokkaasti. Juoni itsessään on puhkikulunut, ja Orpokodista sen erottaa vain tyylivalinta. Hierrollakin on kummituksensa, mutta nyt ne taitavat manifestoitua päähenkilön järkkyneeseen mieleen.

Lopulta käsikirjoitus kaipaisi lihaa luidensa ympärille. Keskeinen mysteeri ei onnistu yllättämään, ja kokonaisuus lässähtää pahasti. Ohjaajalla on visuaalista taidokkuutta, mutta Hierron kohdalla yksittäiset hienot hetket eivät onnistu palvelemaan kokonaisuutta, joka on väistämättä tylsä ja ylitsepursuavassa angstissaan turruttava.

Lue myös ohjaaja Gabe Ibáñezin haastattelu

DVD: Pan Visionin julkaiseman DVD:n kuva (anamorfinen 2.35:1-laajakuva) ja ääni (DD 5.1) ovat peruslaadukkaita, vaikka pientä varjokuvaa on havaittavissa joissain kohtaa.

Lisäksi levyltä löytyy ohjaaja Ibáñezin vimmainen ja kikkaileva lyhäri Máquina, joka antaa osviittaa tekijän visuaalisesta kyvykkyydestä. Levylle on myös piilotettu ihan hauska easter egg, joka paljastaa R&A:n aikoihin Helsingissä kuvatun lyhyen videoclipin.

Teksti: © 2009-2010 Anton Vanha-Majamaa