Hellboy II: The Golden Army

Ohjaus Guillermo Del Toro
Näyttelijät Ron Perlman, Luke Goss, Selma Blair, Doug Jones, James Dodd
Maa Yhdysvallat / Saksa
Pituus 120 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2008 Dark Horse Entertainment, Internationale Filmproduktion Eagle, Lawrence Gordon Productions, Mid Atlantic Films, Relativity Media ja Universal Pictures Finland

Hanki omaksi

• Kuva 5
• Ääni 5
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p5-5">5</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

BLU-RAY

Hellboy 2 on auteur, Guillermo del Toron (Pan’s Labyrinth, Hellboy) ohjaama ja käsikirjoittama eepos ja perustuu Dark Horse Comicsin hahmoon. Hellboy on toisesta ulottuvuudesta maahan päätynyt demoninlapsi, jonka ihmis-isä kasvatti inhimilliseksi ja opetti taistelemaan pimeyden olentoja vastaan järeillä aseilla ja taikuudella. Hellboy (Ron Perlman) kuuluu paranormaalien ilmiöiden tutkimus ja puolustuskeskuksen palkkalistoille, kuten myös hänen tyttöystävänsä Liz (Selma Blair), joka syttyy suuttuessaan – kirjaimellisesti – sekä Abraham Sapien (Doug Jones), joka on ihmis-kala-välimuoto, mutta muuten varsin charmikasta seuraa. Alussa on lyhyt prologi niille, jotka eivät tunne hahmoa entuudestaan.

Elokuvassa pimeän valtakunnan prinssi Nuada (Luke Goss) on äyräilleen täynnä ihmisnöyristelyä ja tahtoo tuhota ahneet ja itsekeskeiset ihmiset. Hän pyrkii herättämään isänsä vanhan aseen – Kultaisen Armeijan – saadakseen tahtonsa toteutettua. Ihmisten maailmanloppu ei sovi Hellboylle hyvin, joten hänellä ja Nuadalla iskeytyvät sarvet vastakkain.

Elokuvan loputtua oli surullista nähdä Guillermon tehneen sekä käsikirjoituksen, että tarinan. Tämä tarkoitti, että en voi syyttää häntä ainoastaan huonosti kirjoitetusta tarinasta vaan myös hattaraisesta dialogista. Itseäni suorastaan harmittaa, että käytin elämästäni 120 minuuttia sen lävitse kahlaamiseen ja hankin samalla päänsäryn. Lopputekstien alettua heilutin käsiäni ilmaan epäuskosta, että del Toro pystyy tekemään loistavia elokuvia, kuten Pan’s Labyrinth ja roskaa kuten Hellboy 2 (2008, Yhdysvallat). Hänessä ikään kuin ei ole laatutakuuta.

Mielestäni hyvällä alkuasetelmalla ja raamilla varustettu tarina pilattiin sillä, että oltiin tekemässä jatko-osaa. Ensimmäisen Hellboy-elokuvan synkkyys ja mysteerit ovat kadonneet, huumori on tullut tilalle. Hellboy:n ”työpaikalla” ihmiset painivat lonkerohirviöiden kanssa kuin japanilaiset tytöt ja kanniskelevat pieniä mörköjä käytävillä, jotka käyttäytyvät huonosti. Tietokonegrafiikan osuutta on pumpattu lisää kuin Pirates of the Caribbean 3:seen, koko tarina on tungettu täyteen erilaisia pieniä pyrkimyksiä ja sivujuonia joten lopputulos vaan ei pysy kasassa edes jeesusteipillä.

Herra del Toro on joka tapauksessa hyvä tyyliohjaaja. Hellboy 2:n hirviöt ovat kauniita ja sopivat mielestäni tarinan maailmaan. Surukseni joudun sanomaan, että ne ovat myös hassun näköisiä. Taistelukohtaukset prinssi Nuadan kanssa ovat hienoja ja hänen peitsen käyttöään oikeasti pelkää, koska hän on vaarallinen kaveri. Tahdon kumartaa myös Doug Jonesin roolityölle, jota hänellä on paljon. Hän näyttelee sivupääroolin lisäksi kahta vähäisempää roolia. Niille, jotka eivät tiedä niin Doug Jones on fyysisen teatterin ja mimiikan ammattilainen, sekä del Toron luotettu “olentonäyttelijä”.

Prinssi Nuadan ja hänen siskonsa elekieli oli ainakin itselleni kiehtovaa. Aina on miellyttävää jos kaikki eivät liiku ja käyttäydy fantasiaelokuvissa kuin arkielämän ihmiset. Oikeasti tästä elokuvasta on vaikea keksiä hyvää sanottavaa.

Tämä elokuva on täynnä irrallisia konfliktitilanteita, joiden muka pitäisi jotenkin kuljettaa tarinaa, mutta tosiasiassa hahmoille aina vaan selviää jostain nurkasta, että minne seuraavaksi pitää mennä käyttäytymään aggressiivisesti tai noudattamaan kliséitä. Oma ällökkini on Hellboy 2:n jatkuva tarve heittää uusia “tunteita herättäviä” elementtejä peliin aina kun silmä vaan välttää. Perheidyllikuiskailua, rakkautta, ennustuksia, joita kukaan ei ota tosissaan, repliikkejä kuten “En ehtinyt kertoa sinulle tunteistani!”. Sitten päälle CG-mörköjä ja Voila! Elokuva on valmis.

Jostain kumman syystä Hellboy 2 on saanut kriitikoilta ja katsojilta melko hyvää palautetta ja se on ilmeisesti ollut kohtuullisen tuottoisa. Kolmatta osaa suunnitellaan ja Guillermo on suostunut ohjaamaan sen, jos ei ole “Keskimaassa” kuvaamassa Hobittia silloin. Tästä kansansuosiosta johtuen joudun sanomaan, että mahdollisesti tämä elokuva saattaa viihdyttää moniakin katsojia, mutta jos olet paljon elokuvia kuluttava ihminen, niin älä vaivaudu käyttämään rahojasi – et näe mitään uutta tai hienoa.

Teksti © 2008 Iiro Peltonen

Blu-Ray: Universalin kahden levyn Blu-Ray-julkaisu on poikkeuksellisen laadukas, melkeinpä täydellinen. Niin ääni kuin kuvakin ovat hyvin pitkälti täydelliset ja lisämateriaaleja löytyy hengästymiseen asti.

Kuva on HD-laajakuva 1.85:1 kuvasuhteella. Äänenä on jykevin DTS-HD 7.1 mitä olen eläessäni kuullut.

Lisämateriaalit eivät todellakaan lopu kesken. Bonus-levyn kruununa on yli kaksi ja puolituntinen making of-dokumentti Hellboy: Paholaisen palveluksessa. Kuvagellerioita on moneen lähtöön, aina esituotannosta markkinointijulisteisiin asti. Mielenkiintoinen on myös 12-minuuttia kestävä kierros lavasteisiin ohjaaja Guillermo del Toron johdatuksessa. Viisi minuuttia kestävä Zinco Epilogue-animaatio kiinnostanee Hellboy-sarjakuvan ja miksei elokuvienkin vannoutuneimpia ystäviä. Lisäksi mukaan on ympätty hyvä määrä poistettuja kohtauksia. Elokuvan voi katsoa kahdenkin eri kommenttiraidan kera: toisella puhuu del Toro yksin ja toisella jutustelevat näyttelijät Selma Blair, Jeffrey Tamborin ja Luke Goss. Kaikki lisämateriaalit ovat tekstitetty suomeksi.

Levyllä on myös runsaasti interaktiivisia Blu-Ray U-Controll-toimintoja, kuten taidegalleria, ohjaajan muistikirja ja kulissien taakse kurkistavia dokumentteja, joita voi katsella itse elokuvan ohessa. Miksi kukaan haluaisi sellaista tehdä, on minulle täysi mysteeri, mutta nytpä sellainenkin mahdollisuus on olemassa. Hieman lapsellisen näppäilyn puolelle menee myös BD-Live-osio, jossa katsoja voi itse tehdä oman sarjakuvansa.

BRD teksti © 2009 Antti Honkala