Harry Potter ja puoliverinen prinssi

Ohjaus David Yates
Näyttelijät Daniel Radcliffe, Michael Gambon, Rupert Grint, Emma Watson
Maa Iso-Britannia / Yhdysvallat
Pituus 155 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2009 Warner Bros Ent.

Hanki omaksi

• Kuva 4
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p00-5">00</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Seitsemäs ja viimeinen Harry Potter -kirja julkaistiin jo pari vuotta sitten, mutta onneksi elokuvia riittää vielä. Valkokankaille saapuu nyt kuudenteen kirjaan perustuva filmatisointi Harry Potter ja puoliverinen prinssi. Mikään ei juuri ole muuttunut.

Potter-elokuvat ovat ajaneet itsensä umpikujaan, jossa niistä puhuminen muuttuu vaikeaksi. Viimeiset kolme elokuvaa (eli Alfonso Cuaronin jälkeiset) ovat kaikki tuntuneet samasta muotista valetuilta. Kutosessa ohjaajakaan ei ole vaihtunut: kameran takana häärii yhä britti David Yates, joka on vastuussa myös tulevasta, kaksiosaisesta päätöselokuvasta.

Tarina on kirjansa lukeneille tuttu. Potterin (Daniel Radcliffe) kuudes lukuvuosi alkaa entistä synkemmissä merkeissä. Pimeyden voimat vahvistuvat, ja aiheuttavat tuhoa nyt myös jästimaailmassa. Velhojen keskuudessa Harry on julkkis, mutta ei kaikkien mieleen: Draco (Tom Felton), jonka Harry epäilee liittyneen kuolonsyöjäksi, on entistä vihamielisempi, eikä Kalkaroskaan (Alan Rickman) kohtele “Valittua” lempeästi.

Tytöt sen sijaan tykkäävät, ja siinä onkin yksi kutososan suurimmista porkkanoista. Feeniksin kilta antoi jo vihjeitä siitä, että nuoret ovat aikuistumassa, mutta nyt se näkyy entistä selvemmin. Lempi leiskuu päähenkilöiden kesken, mutta suhteet eivät synny ongelmitta: Ron (Rupert Grint) ja Hermione (Emma Watson) leikkivät kissaa ja hiirtä pitkin elokuvaa, eikä Harrynkaan sydämenvalittu, Ginny (Bonnie Wright), tunnu tupsahtavan suoraan syliin.

Puoliverisen prinssin ongelma on vanha ja tuttu: kun pohjateos on 700-sivuinen järkäle, ei se vaan millään taivu elokuvamuotoon tyydyttävästi. Leffaversio juoksee ja hyppii: suvantokohtia rakennetaan kyllä aiempaa enemmän, mutta se taas typistää itse tarinaa entisestään. Ihastumisleikit ratkotaan parin avainkohtauksen kautta, ja jotkin juonenlangat setvitään sivulauseessa. Puolet hahmokaartista jää täysin statisteiksi. Syyttävä sormi osoittaa Steve Klovesiin, jolle tämä on jo viides Potter-käsikirjoitus.

Jos minulta nyt kysyttäisiin elokuvan juonesta, kääntyisin kirjahyllyn puoleen. Elokuvassa ei turhia selitellä, siihen kun ei ole aikaa – mikäli aiemmat osat on näkemättä, ei tätä voi juuri suositella.

Näyttelijöiden osalta homma on niinikään tuttu. Osaavat brittikonkarit vetävät rutiinilla roolinsa – uusina kasvoina Jim Broadbent Horatius Kuhnusarviona – ja silminnähden aikuistuneet päätähdet ovat vieläkin kankeita. Näyttelijöistä Emma Watsonilla on aineksia pitkäänkin uraan, mutta Rupert Grintin ilmaisu on toivottoman yksiulotteista ja Daniel Radcliffe on tyystin karismaton.

Kun Kuoleman varjelukset (2010 ja 2011) on saman ohjaajan käsissä ja elokuvasarja on muotonsa löytänyt, ei suuria uudistuksia ole lupa odottaa. Siihen nähden Puoliverinen prinssi on yllättävän toimiva – hieman aiempaa rauhallisempi, hienovaraisempi ja yleishengeltään rutkasti synkempi. Jo aloituksessa pimeyden voimat tuodaan Lontoon keskustaan kylvämään tuhoa, ja jatkoa petaava lopetus on vähäeleinen ja alakuloinen – ja todella tyylikäs.

Vihastusta fanien keskuudessa on herättänyt se, että Puoliverisen prinssin ensi-iltaa lykättiin puolella vuodella. Elokuva makasi valmiina hyllyllä, kun tuotantoyhtiö luotti viriileihin kesämarkkinoihin. Jotkin tahot ovat puolestaan jo pelänneet vampyyrien ajaneen velhojen ohi nuorten lempiattraktiona.

Twilightin teinirouskuttajiin verrattuna Puoliverinen prinssi on kuitenkin aivan eri planeetalta. Kaikkine virheineenkin Harry Potterin maailmassa on taikaa, ja toisaalta tuttuutta – toivotaan, että Kuoleman varjelusten puolittaminen avaisi viimein ovet huolellisemmin kerrotulle tarinalle.

DVD: Warnerin julkaiseman DVD:n kuvaformaatti on anamorfinen 2.40:1-laajakuva, ja ääniraitana toimii DD 5.1 (englanti/hollanti/flaami). Kuva on tarkka ja virheetön, ja elokuvan tumma värimaailma näyttää komealta. Laadukkaan kokonaisuuden viimeistelee dynaaminen ja kirkkaana soiva ääniraita.

Arvostelussa oli riisuttu DVD-versio, jossa ei ole lainkaan lisämateriaalia – paitsi alkuun liimattu tulevan Sherlock Holmes -elokuvan traileri. Elokuvasta on tarjolla myös kahden levyn julkaisu.

Teksti: © 2009 Anton Vanha-Majamaa