Haarautuvan rakkauden talo

Ohjaus Mika Kaurismäki
Näyttelijät Hannu-Pekka Björkman, Elina Knihtilä, Tommi Eronen, Kati Outinen, Antti Reini, Anna Easteden, Kari Väänänen, Ilkka Villi, Antti Virmavirta, Mari Perankoski, Irina Björklund, Timo Torikka, Kari Heiskanen, Maria Järvenhelmi
Maa Suomi
Pituus 107 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2009 Mainostelevisio (MTV3), Marianna Films, FS Film

Hanki omaksi

• Kuva 4
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p5-5">5</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Siitä on leikki kaukana, kun kaksi aikuista eroaa.

Elokuvan tarina keskittyy seuraamaan yritysvalmentaja Tuula Helinin (Elina Knihtilä) ja perheterapeutti Juhani Helinin (Hannu-Pekka Björkman) avioliiton viime askeleita ja myrskyisää yhteiseloa avioeropäätöksen jälkeen. Järkevä Juhani laatii sivistyneelle yhteisasumiselle säännöt, mutta rikkoo niitä itse ensimmäisenä tuomalla vieraan naisen kotiin baarista. Tapahtumat eskaloituvat tilanteeksi, jossa kumpainenkin pyrkii satuttamaan toista mahdollisimman paljon. Molemmilla on pian kylkiäisenä uusi ihminen. Tuulan rinnalle lyöttäytyy takavuosien syrjähyppy Marco (Ilkka Villi) ja Juhani hankkii seurakseen uutta tyttöystävää näyttelevän prostituoidun Ninan (Anna Easteden). Tälläkin asetelmalla avioliiton aikaisten vääryyksien puiminen olisi toki aivan liian yksikertaista ilman rikollisliigan ja heitä seuraavien poliisien sekaantumista soppaan. Ennen pitkää haarautuvan rakkauden talossa onkin tungosta kun Tuulan gansteriäiti Yrsa (Kati Outinen) ja Juhanin velipuoli parittajana toimiva Wolffi (Antti Reini) lisäävät farssin aineksia risteävine intresseineen.

Elokuva tarjoaa lukuisia huumorilla rikastettuja kohtauksia ja elementtejä, jotka osuvat tarkasti katsojan nauruhermoihin. Haarautuvan rakkauden talo pitää sisällään sekä hersyvän nasevaa dialogia että kiihtyvien tapahtumien synnyttämää fyysistä komediaa. Viileän kontrollinsa menettävä Tuula ja rebound-kalsareissaan raivoava Juhani eivät kerta kaikkiaan jätä kylmäksi. Lisäksi lukuisat sivuhenkilöt kuten naapurista tapahtumia urkkiva pedantti Lauri (Kari Heiskanen), kulahtanut syöjätär Marjut (Irina Björklund) sekä naistennaurattaja Pekka (Tommi Eronen) kasvattavat reilusti elokuvan komediallista kassaa. Kuitenkaan kokonaisuus, kuten usein suomalaisissa elokuvissa, ei ole aivan yhtä ratkiriemukas kuin mitä traileri lupailee, osittain siksi, että kohtausten kuvauksellinen tempo ei pysty komiikkaa täysin tukemaan. Haarautuvan rakkauden talon kipeät teemat pitävät myös toki osaltaan huolen elokuvan traagisista korostuksista, tarjoamalla samalla vakavamman tunnepohjan, jonka kautta elokuva voi koskettaa aivan toisella tavalla.

Kirjailija ja käsikirjoittaja Petri Karra on yhdessä Mika Kaurismäen ja Sami Keski-Vähälän kanssa etenkin päähenkilöiden kohdalla onnistunut luomaan uskottavan epätäydellisiä henkilöhahmoja ja on tässä mielessä maksimoinut katsojan samaistumismahdollisuudet. Tuulan ja Juhanin hahmoissa näkyy mielenkiintoisella tavalla se, miten tunnekuohut voivat muuttaa ihmisen persoonaa ja toimintatapoja. Ajoittain joihinkin sivuhenkilöihin samaistumisen ongelmaksi muodostuu taasen se, että näyttelemisen nautinto paistaa esiin. Näin silminnähden mehukkaasta roolistaan nauttii muun muassa Marjutin hahmossa sokeltava Irina Björklund. Katsoja liikkuu elokuvaa katsoessaan siis kuitenkin jatkuvasti onnistuneen ja särkyvän illuusion välillä.

Haarautuvan rakkauden taloa tunnutaan markkinoivan voimakkaasti paitsi komediana myös tapauksena suomalaisen elokuvan kentässä. On varmasti paljolti ohjaaja Mika Kaurismäen (Kolme viisasta miestä, 2008) ansiota, että mukaan on saatu todella monipuolinen suomalainen näyttelijäjoukko, jonka keskinäinen kemia on monin paikoin parasta mitä odottaa saattaa. Kaurismäki itse tuntuu löytävän ikään kuin mukavan kotiinpaluun Petri Karran suorasukaisesta tarinasta ja ammentavan estoitta suomalaiseen elokuvaan tai suomalaisuuteen yleensä liitetystä kliseisestäkin kuvastosta. Jo kritiikkiä osansa saanut alastomuuden, kiroilun ja juopottelun korostaminen voidaan jopa nähdä itseisarvoisena, mutta kenties keskeisempänä on kuitenkin ajatus karnevaalista, jossa äärimmäisyydet, vulgaari ja lihallisuus korostuvat ja roolit käännetään päälaelleen. Koska seksi, roisi puhe ja viinalla läträäminen mielletään niin voimakkaasti suomalaisen elokuvan piirteiksi voi helposti unohtua, että tässä elokuvassa nämä elementit kuvastavat kenties ennemminkin poikkeustilaa. Muutenkin on kenties jossain mielessä hedelmätöntä nostaa suomalaisuuden diskurssia sinällään liian suureen rooliin tässä yhteydessä, sillä suomalaisuus on jo itsessään ideologisesti latautuneena käsitteenä hyvin liukas.

Häiritsevintä Haarautuvan rakkauden talossa on kuitenkin sivujuonne, joka perustuu prostituutioon nojaavan rikollisliigan ja poliisien piirileikkiin. Shakespearelaisessa hengessä hahmot ja tapahtumat kietoutuvat toki kaikki toisiinsa vähintään näennäisen yllättävillä ja humoristisilla tavoilla, mutta jäyhän dialogin ja kivikasvoisten kohtaamisten värittämä gangsteritouhu tuntuu silti väkinäiseltä. Ehkä katsoja, joka päättää lukea sivujuonteen ikään kuin kieli poskessa tehtynä sympaattisten huorien ja ilkeiden kätyreiden temmellyskenttänä voi saada siitä lisäarvoa elokuvan keskeisten teemojen lisukkeeksi? Olisiko panttivankidraamassa Prisman parkkipaikalla sittenkin jotain surrealistisen kiintoisaa? Tämä vaihtoehto on käytettävissä, muttei kovin luonnollisesti. Tosin täytyy sanoa, että toisella katselukerralla huomio kiinnittyi paljon vähemmän sivujuonen jäykkyyteen keskittyen enemmän kokonaistuotannon huolellisuuteen.

Kaiken kaikkiaan, vaikka Haarautuvan rakkauden talosta ei ehkä ole klassikoksi asti, on siinä paljon katsottavaa. Parhaimmillaan se on lihaisa, hauska ja osuva, aina paremmin jos katsoja ei koputa oveen liian suurin toivein. Elokuva kestää useita katselukertoja ellei suorastaan nouse niiden myötä ylempään sarjaan.

DVD: FS Filmin julkaisun anamorfinen laajakuva 2.35:1:n kuvasuhteella on hyvää DVD-laatua. Äänivaihtoehtoja löytyy peräti kolme: DTS-ES 6.1, Dolby Digital 5.1 sekä Dolby Digital D 2.0 eikä näistä pahemmin löydy valittamisen aihetta. On ilo huomata, että julkaisulla on paitsi kiitettävä määrä myös kiinnostavaa ja monipuolista lisämateriaalia. Mukana on ohjaajan ja päänäyttelijöiden kommenttiraita, traileri, tv-spotteja, musiikkivideo, Making of -kooste sekä vaihtoehtoinen loppu, joka on kyllä sen verran naurettava, että lopullisesta valinnasta ei voi kuin olla tyytyväinen.

Lue myös: Haastattelussa Elina Knihtilä (12.8.09)

Briefly in English: Director Mika Kaurismäki (Three Wise Men, 2008) makes a long expected homecoming into the Finnish film scene with a farce dealing with the complications of what was planned to be a civilised divorce. The House of Branching Love gathers together an impressive group of Finnish actors utilising especially the dramatic force and comedic potential of the main couple Tuula and Juhani Helin played by Elina Knihtilä and Hannu-Pekka Björkman while also introducing a range of juicy minor characters. The witty dialogue and physical comedy is somewhat downplayed by a slight sluggishness in shooting while this is apt to emphasise the tragic elements of the story. As a whole the production is quite meticulous. Although built up with a rather Shakespearian entanglement of characters and destinies, the most disrupting feature in the film is its stilted subplot dealing with gangsters and prostitutes. Some of the imagery might be considered to exhibit a rather stereotypical image of Finns and Finnish films in displaying uninhibited nudity, cursing and boozing. However, writer Petri Karra’s story should perhaps rather be seen as a carnivalistic portrayal centralising on the extreme, the vulgar and the carnal that surface in exceptional situations.

Teksti © 2009 Marjo Eskola