• Matt Damon
• Greg Kinnear ja Matt Damon
• Jason Isaacs ja Matt Damon
• Brendan Gleeson ja Matt Damon
• Greg Kinnear ja Amy Ryan

Green Zone

Green Zone (2010)

MGM:n johtaja Louis B. Mayer valitti anekdootin mukaan Cecil B. DeMillelle, että tämän elokuva The Warrens of Virginia (1915) oli kelvottomasti valaistu: “Eihän kukaan maksa täyttä hintaa nähdäkseen vain puolet näytteljöiden kasvoista.” “Sanokaa sitä vaikka Rembrandt-valaistukseksi”, vastasi DeMille. Mayer oli myyty:“Siitä yleisö maksaa kaksinkertaisen hinnan!”.

Paul Greengrassin kehittämää tyyliä voisi samassa tyylilajissa kutsua Monet-kuvaukseksi, niin voimakkaasti kameran vaikutus näköhavaintoon on läsnä sotatrillerissä Green Zone. Kaksituntisessa on tuskin ainuttakaan paikallaan olevaa otosta. Se on 150 miljoonaa dollaria maksaneen elokuvan ohjaajalta ainakin uran kannalta rohkea veto.

Visuaalisesti, nopean leikkausrytmin ja reagoivan käsivarakuvan yhdistelmä on päällekäyvä. Päähenkilön (Matt Damon) näkökulmasta esitetyssä sotatrillerissä sen käyttö on perusteltua, mutta haluttomuus edes hetkeksi luopua kameran liikkeestä ei tuo elokuvalle lisäarvoa. Musiikissa taito käyttää hiljaisuutta dramaattisena keinona on tärkeä, nyt Greengrass ja Hurt Lockerinkin kuvannut Barry Ackroyd rakentavat voimakasta kuvallista jännitystä, mutta hiljaista hetkeä ei kuulu.

Silti, Green Zone on toisen aiemmista töistä tutun Christopher Rousen, Ackroydin ja Greengrassin näytös. Älylliseksi kolmikon montaasia ei voi sanoa, mutta paljon imitoidussa tyylilajissaan tämä on parasta dokumentaarista hengästyttävyyttä. Parhaimmillaan vaikutelma on intensiivinen ja sielläolon tunnetta vahvistava. Lopun yökuvissa vedetään rohkeasti impressionismin puolelle. Paikan hahmotus häviää, se luo sotatilanteen kaoottisuutta.

Brian Helgelandin fiktiivinen sovitus perustuu etäisesti Rajiv Chandrasekaranin historiallisesti ansiokkaaseen selvitykseen Imperial Life in the Emerald City. Kirja kertoo epäpätevyydestä ja faktojen häviämisestä ideologialle.

Helgeland on ottanut aihelmia, mutta käsikirjoitus on vahvemmin henkilöity ja ratkaisutkin siten turhan helppoja. Greg Kinnearin Clark Poundstone ulkoministeriöstä edustaa tosiasioille sokeaa ideologiaa, Amy Ryan Wall Street Journalin (!) toimittajana mediaa, joka antoi itsensä tulla huijatuksi ja Matt Damon pääosassa aitoa amerikkalaisuutta, jota voi syyttää enintään hyväuskoisuudesta. Etenkin loppu on epämiellyttävän sovitteleva ja katsojalle helppo. Se syö pohjaa aiemmin lupaavasti kehitetyltä vivahteikkuudelta, varsinkin päähenkilön liiallisesta uskosta ratkaisujen yksinkertaisuuteen.

Green Zone on hetkin totuuden hengessä tehtyä fiktiota, joka kuvaa ruohonjuuritasolta sitä valheiden, itsekkyyden, ideologian ja ahneuden sekamelskaa, joka Irakin sota etenkin alkuvuosinaan oli. Poliittinen pelokkuus tekee siitä unohdettavan, joskin otteessaan pitävän perustrillerin.

Blu-ray: Universalin Blu-ray-julkaisu on hyvälaatuinen. Kuvanlaadussa (komea 2.40:1 HD laajakuva) ei ole moitittavaa, samoin ääniraita (DTS-HD Master Audio 5.1) on jykevä.

Lisämateriaalia ei ole erityisen paljon Blu-ray julkaisuksi, mutta kohtuullisesti sittenkin. Mukana on neljä making of -dokumenttia, joiden kesto on yhteensä n. 30 minuuttia. Ensimmäisessä pureudutaan Matt damonin urakkaan näyttelijänä, toisessa käydään elokuvan tuotanto läpi nopean pinnallisesti, kolmannessa tutustutaan elokuvan tekniseen neuvonantajaan, ja päähenkilön esikuvaan Richard Gonzalesiin, ja neljännessä lyhyessä dokumentissa katsotaan kuinka Bagdad lavastettiin Marokossa.

Lisäksi mukana on 12 minuuttia poistettuja kohtauksia (jotka voi halutessaan katsoa Greengrassin ja Damonin kommenteilla) ja Greengrassin ja Damonin elokuvan kommenttiraita. Kaikki lisämateriaalit on tekstitetty suomeksi.

Teksti: © 2010 Aleksi Salonen

Hanki omaksi