Graffiti meissä

Ohjaus Miika Ullakko
Näyttelijät Miika Ullakko, Olli Similä, Maria Uusikylä
Maa Suomi
Pituus 90 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2006-2009 Misty Friday Films

Hanki omaksi

• Kuva 3
• Ääni 3
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p3-5">3</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

“*ttu mä rakastin sitä naista. Mä rakastin sitä niin paljon.”

Kotimaisen Misty Friday Filmsin esikoispitkä Graffiti meissä on kulkenut pitkän tien. Vuonna 2006 valmistunut elokuva oli ensin katsottavissa ilmaiseksi Internetissä, ja sittemmin sitä myytiin myös omakustanteena elokuvan nettisivuilla. Viime vuoden syksyllä se näytettiin Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla. Nyt elokuva on saapunut myös virallisesti DVD:lle Future Filmin julkaisemana.

Tarina kietoutuu kolmen lapsuudenystävän ympärille. Jake (ohjaaja-käsikirjoittaja Miika Ullakko) ja Erika (Maria Uusikylä) matkaavat pojan TKK:lta saaman opiskelupaikan myötä Helsinkiin tapaamaan Tonia (Olli Similä), jota kumpikaan ei ole nähnyt kymmeneen vuoteen. Toni kutsuu Jaken ja Erikan luokseen asumaan, ja nuorten ystävyys tuntuu jatkuvan siitä, mihin se vuosia sitten jäi.

Paljon on kuitenkin tapahtunut, ja kesän edetessä menneisyyden haamut alkavat hiljalleen syödä tiensä nuorten harmittomaan kesänviettoon. Jake löytää itselleen tyttöystävän, Polinan (Polina Chalyguina), sokeana Erikan ilmeiselle ihastukselle. Toni puolestaan tuntuu kokeneensa elämässään jotain, joka on muovannut hänen koko elämänfilosofiansa uusiksi. Nykyhetkessä elävä mies tekee päivät hanttihommia ja hengaa biitsillä, ja yöt hän maalaa graffiteja rakennusten seiniin.

Kesän taittuessa syksyksi törmää päähenkilöistä jokainen lopulta omalla tavallaan menneisyyteensä, joka elokuvan nimen mukaisesti on pysyvä osa heitä. Oleellinen kysymys on se, onnistuuko menneisyyden ristiriidat ratkaisemaan, ja pääseekö niiden kahleista täten vapaaksi?

Graffiti meissä on halvalla tehty amatöörielokuva, jota on oikeastaan turha verrata genren “isoveljiin”. Tarina on tuhanteen kertaan nähty nuorisoelokuvan peruskuvio, jossa syrjäseutu ja kuhiseva pääkaupunki kohtaavat ja nuorten ystävyyttä koetellaan päihteiden ja ihmissuhteiden loputtomassa verkostossa. Juoni kulkee tasaisesti ja yllättävän loogisesti, ottaen huomioon ettei mitään käsikirjoitusta koskaan ole laadittu. Hahmotkin tuntuvat riittävän uskottavilta, vaikka erityisesti päähenkilö jääkin jossainmäärin persoonattomaksi ja etäiseksi.

Kiitettävintä elokuvassa on se työmäärä ja ilmeinen intohimo, jolla se on synnytetty. Tekniset rajoitteet ja kliseinen ja naiivi kerronta on helppo unohtaa, kun ohjaaja Miika Ullakko on mitättömistä lähtökohdista kyennyt rakentamaan elokuvan, joka omalla tavallaan onnistuu haastamaan “oikeat” kotimaiset teokset. Ohjaajalla on silmää ja ennenkaikkea kunnianhimoa nousta alalla merkittäväksi tekijäksi.

Graffiti meissä on halvan näköinen, kömpelösti kerrottu ja puisevasti näytelty. Erityisesti ohjaaja itse on näyttelijänä sen luokan raakile, että monen kohtauksen uskottavuus karisee miehen kiusallisten maneerien seurauksena. Niinikään ongelmia aiheuttaa dialogi, joka on usein hirvittävää ja yllättävän kaukana siitä, miten nuoriso oikeasti kommunikoi. Tärkeintä elokuvassa on kuitenkin se, mitä näiden romuluisten elementtien alta löytyy. Ullakolla on taiteellista silmää, halua ja uskallusta tehdä vakavaa kotimaista elokuvaa. Miehen kunnianhimo on se, mikä tulee viemään hänet vielä pitkälle.

Misty Friday Filmsin nettisivuilta on muuten nähtävissä tulevan Mitä meistä tuli -elokuvan traileri, joka näyttää jo lunastavan monia esikoispätkän latelemia lupauksia. Koulukiusaamista käsittelevä elokuva on jo hyväksytty mm. Shanghain arvostetuille elokuvafestareille.

DVD: Future Filmin julkaiseman DVD:n kuvaformaatti on anamorfinen 1.85:1 laajakuva, ja ääniraitana toimii Dolby Digital Stereo. Mistään loistosta ei kummankaan kohdalla ole kyse, sillä elokuva näyttää ja kuulostaa juuri niin halvalta kuin kotimaisen nuorisoporukan vapaa-ajalla kokoamalta tekeleeltä voi odottaakin. Kuva on suttuinen ja rakeinen, ja siitä, kuten ääniraidastakin kuuluu, ettei mistään ammattitekijöistä ole vielä kyse. Tätä ei kuitenkaan kannata ottaa kritiikkinä, sillä jälki on silti lähtökohtiin nähden mainiota, ja Future Filmin DVD-painos ottaa pohjamateriaalista kaiken irti.

Lisämateriaalina nähdään 20-minuuttinen making of -dokkari, pieleenmenneitä kohtauksia, pari traileria sekä Häntä-nimisen yhtyeen musiikkivideo.

Making of on yllättävän mielenkiintoinen luotaus elokuvantekoon, tuoden hyvin esiin sen, kuinka rajoittuneista lähtökohdista elokuvaa on lähdetty rakentamaan. Katsoja ei voi olla ihailematta tekijöiden kunnianhimoa, vaikka rahatilanne on ollut joka käänteessä heikko. Tietokoneella on tehty yllättävänkin paljon onnistuneita efektejä, kuten loppupuolen junakohtaus, ja esimerkiksi elokuvassa näkyvä poliisiauto on nuorten oma luomus.

Toisaalta dokkari myös osoittaa sen, että tosiaan mistään ammattilaisista ei ole kyse. Ohjaaja vuoroin ärjyy ja kiroilee muille näyttelijöille ja toisaalta hihkuu innosta vauhdikasta tappelukohtausta filmatessaan. Kuvaukset myös venyivät viitisen kuukautta suunniteltua pidemmälle, ja ongelmia aiheuttivat niinikään työ- ja koulukiireet – elokuvanteko kun ei tulonlähteeksi tällä tasolla riitä.

Teksti: © 2009 Anton Vanha-Majamaa