Gomorra

Ohjaus Matteo Garrone
Näyttelijät Marco Macor, Ciro Petrone, Gianfelice Imparato, Toni Servillo, Carmine Paternoster, Salvatore Cantalupo
Maa Italia
Pituus 137 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2008 Fandango, Rai Cinema, Sky, Ministero per i Beni e le Attività Culturali ja Pan Vision

Etsi CDONista

• Kuva 3
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p4-5">4</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Gomorra (2008, Italia) on brutaalin realistinen elokuva Napolin mafiasta, camorrasta. Elokuva perustuu Robert Savianon samannimiseen romaaniin, ja elokuva on jo ehtinyt koota mainetta ja ylistystä ympäri maailman. Osansa menestyksestä ovat saaneet niin Saviano kuin elokuvan ohjaaja Matteo Garronekin, sillä molemmat ovat joutuneet camorran tappolistalle, ja Saviano elää jo pysyvästi poliisin vartioimana.

Gomorralla ei ole varsinaisesti yhtä selkeää juonta, vaan kokonaisuus on kudottu viidestä eri tarinasta, jotka kertovat tavalla tai toisella camorran vaikutuspiirissä elävistä ihmisistä. Yhdessä tarinassa seuraamme kahta nuorta pojankloppia (Marco Macor ja Ciro Petrone), jotka ovat katsoneet liikaa Scarfacea, ja haaveilevat nopeasta noususta Napolin rikosmaailman huipulle, sekoittaen lopulta itsensä erittäin vaarallisten mafiosojen liiketoimiin. Toisaalla saamme seurata ikääntynyttä mafian rivimiestä, vähäsanaista Don Giroa (Gianfelice Imparato), jonka tehtävänä on välittää rahaa ja maksaa säännöllisesti korvauksia ihmisille, jotka ovat esimerkiksi auttaneet mafiaa jotenkin, tai joiden perheenjäseniä on joutunut vankilaan. Päivittäisen työnsä ohella Don huomaa, kuinka naapurusto alkaa mureta mafiasodan alla. Toisissa tarinoissa seuraamme mm. myrkyllisiä jätteitä laittomasti dumppaavaa liikemiestä ja camorran alaisuudessa toimivaa huippuräätäliä.

Matteo Garrone kertoo tarinaa dokumentaarisella tyylillä, panostaen realistisuuteen niin vahvasti, että satunnainen katselija saattaisi luulla kysymyksessä olevan oikea dokumentti. Dialogi kuulostaa enemmän spontaanilta jutustelulta, naureskelulta ja huudolta kuin täsmällisen harkitulta tekstin tulkinnalta. Tarkoituksena on riisua aiheelta se romanttisuus, joka siihen on varsinkin amerikkalaisissa elokuvissa perinteisesti yhdistetty. Sopranos-tyylisen tunnelmoinnin ja romantisoinnin unohtaa helposti Gomorraa katsellessaan. Tästä elokuvasta on leikki kaukana.

Elokuvan roolihahmoja seuratessa katsoja huomaa, kuinka mafian jatkuva läsnäolo aiheuttaa jatkuvaa väkivaltaa ja epävarmuutta, ja vaikka mafian kautta virtaa rahaa pelkästään huumeiden kautta huimat yli 500 000 euroa päivässä (!), se ei näytä vaikuttavan kenenkään elintasoon. Päinvastoin, se pikemminkin kurjistaa yhteiskuntaa entisestään. Suurin osa mafialta elantonsa saavista ihmisistä näyttävät elävän varsin köyhää elämää Napolin slummeissa. Mafiarahat virtaavat jonnekin niin ylös, että niitä ei kukaan koskaan oikeastaan näe. Vuorenhuippu on niin kaukana, ettei sitä voi nähdä alhaalta.

Viiden eri aikajanan seuraaminen on hetkittäin työlästä. Asiaa ei helpota se, että Garrone kuvaa elokuvaansa usein pimeissä ja ahtaissa paikoissa, kuten rappukäytävissä ja ikkunattomissa huoneissa kameran kuvatessa ihmisten selän tai hartioiden takaa. Usein jää epäselväksi kuka kuvissa milloinkin on, ja henkilöhahmot saattavat mennä sekaisin. Erillisten, toisistaan riippumattomien tarinoiden kuljettaminen rinnakkain ei ole koskaan ollut elokuvissa amatöörien puuhaa, eikä edes Garrone onnistu tässä täydellisesti, sillä jo elokuvan perusrakenne tekee siitä hieman ryhdittömän, hyvin sirpaleisen ja aavistuksen sekavan.

Tästä huolimatta on sanottava, että Gomorra on poikkeuksellisen vaikuttava elokuva. On varsin mukavaa voida kerrankin todeta, että italialaiset ovat ottaneet omakseen perinteisesti hyvin amerikkalaisen elokuvagenren ja tehneet ravisuttavan ja vaikuttavan teoksen, jollaista ei Amerikassa pystyttäisi koskaan tekemään.

DVD Pan Visionin DVD-julkaisu on hyvätasoinen. 2.35:1 anamorfinen laajakuva on tosin välillä hieman rakeinen. Dolby Digital 5.1-ääniraita ajaa asiansa oikein mukavasti, varsinkin, kun elokuvan ääniraita ei aseta suuria haasteita äänentoistolaitteistolle.

Kuten usein ennenkin, Pan Vision on löytänyt laadukkaalle elokuvalle sen arvoiset lisämateriaalit. Vaikka materiaali ei ole tällä kertaa kovin kattavaa, se on sitäkin laadukkaampaa ja kiinnostavampaa. Parasta antia on 88 minuuttia pitkä nauhoite Ruotsin akatemiassa pidetystä keskustelutilaisuudesta, jossa Roberto Saviano ja Salman Rushdie pitävät puheet, ja keskustelevat mm. sananvapaudesta ja kansojen ja kulttuurien välisestä suvaitsevaisuudesta.

Levyltä löytyy lisäksi 13 minuuttia poistettuja kohtauksia, ja elokuvan traileri. Mitään lisämateriaaleista ei valitettavasti ole tekstitetty suomeksi.

Teksti © 2009 Antti Honkala