Freetime Machos

Ohjaus Mika Ronkainen
Näyttelijät Matti Keränen, Mikko Koljonen, Jarmo Stoor, Roger Holden, Tuomo Jaakkonen, Ana Vidal, Niina Keränen, Kaisa Koljonen, Pekka Löppönen
Maa Suomi / Saksa
Pituus 86 min
Ikäraja 3 vuotta
Lisätietoja IMDb / Kuvien ©

Hanki omaksi

• Kuva 4
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p1-5">1</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Freetime Machos on suomalainen dokumentti maailman pohjoisimmasta ja kolmanneksi huonoimmasta rugbyjoukkueesta – näin ainakin pelaajat itse asian ilmaisevat. Hetkittäin vahvasti manipuloidun, hauskaksi tarkoitetun dokkarin pääosassa ovat rugbyjoukkueen “johtohahmot”, Matti Keränen ja Mikko Koljonen.

Kaverukset puhuvat niin kahdestaan kuin joukkuekavereidenkin kanssa kaljan juomisesta, rugbysta, naisista ja homoista – aiheiden järjestys vaihtelee. Välillä vähän herkistellään miehekkäästi ja välillä ollaan epävarmoja omasta seksuaalisuudesta, mutta onneksi kaikki epämiellyttävä voidaan peittää kaljanhuuruilla, seuraavana päivänä ei tarvitse muistaa mitään.

Elokuvassa seurataan joukkueen treenejä ja pelejä, ja pelaajien arkea niin peleissä kuin niiden ulkopuolellakin. Pääfokus on kuitenkin kahdessa edellä mainitussa, rasittavuuteen asti suomalaisessa äijässä, joille tämä brutaali urheilulaji antaa hyvän mahdollisuuden vapauttaa sen kliseisen äijämäisyytensä.

Onko tällaisessa jotain hauskaa tai mielenkiintoista? Ei. Syy ei ole Matin eikä Mikon, eikä liioin heidän joukkuekavereiden, sillä he ovat oletettavasti hyvin normaaleja nuoria miehiä. Syy on elokuvan ohjaajassa, Mika Ronkaisessa, joka ei saa asiastaan irti mitään kliseitä kiinnostavampaa.

Mika Ronkaisen ohjaamassa dokumentissa/komediassa on ongelmia A:sta Ö:hön. Merkittävimmät lienevät elokuvan ryhdittömyys, pinnallisuus ja tyypillisyys. Miehet puhuvat kaljasta, seksistä, naisista ja homoudesta ilman, että mikään nousee kiinnostavaksi tai kantavaksi teemaksi. Asioista lähinnä jutustellaan, eikä Ronkainen korosta yhtä asiaa ylitse toisen. Kysymys on siis yhden äijäporukan arjen kuvauksesta vailla mitään merkittävämpää sisältöä. Se on juuri sitä itseään, pukukoppimeininkiä. Voisi sanoa, että Freetime Machos on dokumentti vailla näkökulmaa, päätä ja häntää.

Eräiltä osin elokuvan tarkoituksena on näyttää kuinka “isät, veljet ja poikaystävät lähtevät kotoa kaltaistensa matkaan, jolloin muuttuu mieli, kieli ja kulttuuri”, paitsi että Ronkaisen leikkaamassa kokonaisuudessa tällaista muutosta ei nimenomaan nähdä. Äijät ovat samoja äijiä, olivat sitten bussissa, kotona tai pelikentällä. Roolit eivät muutu sen enempää kuin jutut tai ilmeetkään ja maskuliinisuus esiintyy aina samanlaisena etäisenä murahteluna.

Jossain vaiheessa käsikirjoitustyötä Ronkaisen mielessä on ollut ehkä kunnianhimoisiakin suunnitelmia elokuvansa varalle, siinä nimittäin sivutaan firmojen irtisanomisia ja pohditaan ohimennen suomalaisena miehenä olemisen raskautta ja maskuliinisuutta, mutta on vaikea ottaa tosissaan yhtäkään kohtausta, kun heti perään porukka on taas bussissa nauramassa, juomassa kaljaa ja läpsäyttelemässä toistensa perseitä.

Ronkainen on ehkä toivonut tavoittavansa jotain oleellista pohjalaisen suomalaismiehen psyykestä siinä kuitenkaan onnistumatta. Ulkomaalaisen silmissä elokuva saattaa olla kuriositeetti, mutta suomalaisen silmissä Freetime Machos on puolitoista tuntia äijäporukan kotivideota, eikä se naurata ellet ole osa porukkaa.

DVD: Pan Visionin DVD-julkaisu on hyvin askeettinen, mutta teknisesti täysin kelvollinen. Kuvaformaattina on 1.78:1 ja ääniraitana Dolby Digital 5.1, kummassakaan ei suurta huomauttamista.

Lisämateriaaleja ei levyltä löydy juuri lainkaan, ainoastaan Samuli Putron musiikkivideo Minä rakastan sinua, Jukka Takatalon musiikkivideo Jokainen on vähän homo ja kaksi traileria.

Teksti: © 2010 Antti Honkala