Food, Inc

Ohjaus Robert Kenner
Maa USA
Pituus 94 min
Ikäraja Sallittu kaikenikäisille
Lisätietoja IMDb
Kuvat © Magnolia Pictures, Participant Media, River Road Entertainment ja FS Film Oy.

Hanki omaksi

• Kuva 3
• Ääni 2
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p00-5">00</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Food, Inc. (2009) liittyy yhdeksi ääneksi viime vuosien ruokahätäilyyn. Avainkysymys on, kuinka Yhdysvaltojen suuromistajien käsiin keskittynyt elintarviketeollisuus määräilee lainsäädäntöä, elintarviketurvallisuutta ja kuluttajien valinnanmahdollisuuksia USA:ssa. Haastateltavina ovat muun muassa aiheesta kirjoittaneet Michael Pollan ja Eric Schlosser kuin myös kolibakteeriin kuolleen lapsen äiti. Elintarvikejätit eivät filmin mukaan ole suostuneet haastatteluihin, mutta ohjaaja Robert Kenner on kuitenkin saanut farmareiden ja etujärjestöjen haastatteluja ja näin välttää näennäisen yksipuolisuuden.

Dokumentti on ajanhermolla, myös tyylillisesti. Ei tosin niin ajanhermolla, että Kenner sortuisi Michael Moore-tyyliseen popularisointiin, mutta on leffassa omat herkkuhetkensä. Kuolleista kanoista ja ulosteessa mylvivistä naudoista saa nimittin niin helposti tunnepitoista kuvaa, että ohjaaja ei ole voinut ohittaa kaikkein raflaavimpia otoksia. Silloin katsojalla loksahtaa leuka alas ja käsi nousee suun eteen, juuri niin kuin ohjaaja varmasti toivookin.

Draamaa on pyritty rakentamaan hienotunteisesti ja tekijät ovat malttaneet pysyä suurimmaksi osaksi poissa ruudusta ja äänestä. Foodissa on kuitenkin hyvin vahva ohjaajan ote. Autenttisia tilanteita päästään seuraamaan vähän, sen sijaan henkilöitä istutetaan haastateltavan pallille sellaisella tahdilla, että katsoja jää välillä miettimään oliko nyt kyseessä hyvis vai pahis, kun nimiä ei ehdi lukea. Kenner yrittää kuljettaa eksynyttä katsojaa mukanaan animoiduin väliotsikoin, mutta dokumentin pitäisi kuljettaa tarinaa ilmankin.

Syy, miksi Food, Inc. poukkoilee, on aiheen rajauksessa. Kysymys on niin suuri, että vastauksia on monia. Elokuva alkaa sanoin ”They don’t want this story told”. Eikä tarinaa kerrotakaan, vaan esitetään liuta faktoja ja trilleri-tyyppisiä lainsäätäjien ja yritysten lehmänkauppoja. Yksinkertaistaminen ja yhden tarinan keskiöön ottaminen olisi rytmittänyt elokuvaa, mutta Kenner ei hyödynnä tätä dokumentin ainutlaatuista asetta tehdä sekamelskasta ymmärrettävää. Pisteet elokuva saa samasta syystä. Se ei syyttele yksittäistä kuluttajaa tai kuvaa pelkästään yhden henkilön epätoivoista taistelua teollisuutta vastaan, kuten John Webster kotimaisessa Katastrofin aineksia (2008). Koko elintarviketeollisuuden kaikkien ongelmien kuvaaminen on kunnianhimoinen hanke ja yrityksestä Kennerille kunnia.

Miksi dokumentin nimi ei sitten ole suomennettuna Ruoka Oy? Syy saattaa olla se, että dokumentti on amerikkalainen ja käsittelee paitsi elintarviketeollisuuden paheita, myös sikäläistä yhteiskuntasysteemiä. Monet esitetyistä yhteyksistä yritysten ja elintarviketurvallisuuden ongelmien välillä palaavat jenkkiläiseen äärimmäisen vapaaseen markkinayhteiskuntaan ja lopulta vastaus puolitoista tuntia pyöriteltyyn ongelmaan on hyvin yksioikoinen. Lopun montaasi, jossa haastateltavat laukovat optimistisia sloganeita alkaa jo muistuttaa sikäläisiä vaalimainoksia kaikessa kantrimusiikissaan. Kennerin esittämiä elintarviketeollisuuden lainalaisuuksia ei voidakaan suoranaisesti yhdistää koto-Suomeen, mutta esitys pistää kuitenkin miettimään kuinka kyseinen teollisuudenhaara meillä toimii.

DVD: Kuva on 16:9 anamorfinen laajakuva / 1.78:1 ja ääni Dolby Digital (5.1, englanti)

Teksti: © 2010 Anna Lehto