Fear Itself

Ohjaus Breck Eisner, Brad Anderson, Ronny Yu, John Landis, Stuart Gordon, Darren Bousman, Mary Harron, Larry Fessenden, Ernest Dickerson, John Dahl, Rob Schmidt, Rupert Wainwright, Eduardo Rodriguez
Näyttelijät Niall Matter, Margherita Donato, Valerie Womack, Marie Zydek
Maa Yhdysvallat
Pituus 13 x 40 min
Ikäraja 15 vuotta
Lisätietoja IMDb / Kuvien ©

Hanki omaksi

• Kuva 5
• Ääni 5
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p00-5">00</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Mick Garrisin kipparoima Fear Itself (2008) on 13-osainen kauhuantologia, jota on Masters of Horror -tyyliin markkinoitu siihen osallistuneiden ohjaajien nimillä. Homman idea on, että vähemmän tai enemmän tunnettu amerikkalainen kauhu/jännitysohjaaja on ohjannut noin kolmen vartin pituisen itsenäisen lyhytelokuvan. Käyn tässä läpi jaksot niiden ilmestymisjärjestyksessä. Lopussa on pikatuomio.

Sacrifice on romanialaisen vampyyrilegendan yllätyksetön variaatio. Tässä se on sijoitettu tapahtuvaksi Amerikan korpimaille, modernista maailmasta eristäytyneeseen yhteisöön. Kaavamainen jakso luottaa liikaa suoranaiseen väkivaltaan, joskin uzilippaan tyhjentäminen Nosferatuun on jotenkin raikas tuulahdus: yleensähän näitä verenimijöitä telotaan puukepeillä. Breck Eisner onnistui paremmin The Craziesin (2009) kohdalla. Ei jatkoon.

Spooked on Brad Andersonille ominainen palapelitrilleri. Leveyttä haetaan dostojevskiläisestä jaakopinpainista ja siitä, mitä psykoanalyysi on paljastanut mielen mekaniikasta. Yksityisetsivä kantaa sisällään tukahdettua traumaa, jonka kummitustalo nostaa esiin. Vaikutus on siis Stalkerin (1979) Huoneen vastakohta. Dramatiikka on niin ikään venäläistä, tsehovilaista: alussa esitelty ase laukeaa lopussa. Takaikkunan (1954) lisäksi viitteitä löytynee vielä muihin teoksiin. Jatkoon.

Ronny Yun The Family Man on kauhuversio Face/Offin (1997) asetelmasta, jossa hyvä ja paha vaihtavat paikkaa: kristillisen perheenisän ja kiinnijääneen sarjamurhaajan sielut vaihtavat ruumista. Sisältö on miesten välisen kasvavan jännitteen kuvauksessa sekä näiden harha-askelissa uudessa, vieraassa ympäristössä. Nyt ensimmäistä kertaa kauhu on psykologista, ei vain väkivaltaa tai säikyttelyä. Jatkoon.

John Landisin In Sickness and in Health on puheliasta mustaa komediaa ja roolituksiltaan sisäpiirivitsi. Pikanaimisiin menevää pariskuntaa näet esittää Maggie Lawson ja James Roday, jotka kiusoittelevat toisiaan myös pikkunäppärässä Psych-sarjassa. Juonessa ongelmia aiheuttaa morsiamelle välitetty viestilappu, jossa hänen kerrotaan naivan sarjamurhaajan. Eskalaatioon luottavan mutta silti junnaavan tarinan loppukäänne tuntuu vitsiltä, jolla saada jakso katkaistua. Ei jatkoon.

Re-Animatorista (1985) tunnetun Stuart Gordonin Eater jatkaa sarjamurhaajateemaa. Rähjäiseen poliisilaitokseen lukitaan yöksi uhrinsa syönyt hujoppi. Halpahintaiseen säikyttelyyn sortuvan jakson ruuti on vettynyttä, sisältö putkijuoksua ja loppuratkaisu tökerö. Ainut mielenkiintoinen seikka liittyy jahdattuun naispoliisiin. Sukupuolensa vuoksi hän on miesten maailmassa syrjitty, jopa seksuaalisesti ahdisteltu. Allegorisuudessaan meno apinoi Polanskin Inhoa (1965). Ei jatkoon.

New Year’s Dayssa leikataan kahta jatkumoa päällekkäin. Ensimmäisessä nainen herää krapulaisena uuteen vuoteen, jossa kemikaalitehtaan onnettomuus on synnyttänyt zombeja. Toinen syventää (tosin vain teoreettisesti) hahmoa näyttämällä viimeöistä juhlaa, ihmissuhdesoppaa, joka ajoi kaatokänniin. Finaalit tukevat toisiaan. Valitettavasti simppeli tarina ei ehdi käynnistyä ennen kuin se jo loppuu. Ohjausta rasittavat kehnot, kuvaa tärisyttävät tehosteet, joilla on haettu hektistä tunnelmaa. Ei jatkoon.

Mary Harronin paranoidi Community kertoo jupeista, niin kuin hänen tunnetuin ohjaustyönsä Amerikan Psyko (2000). Lapsia haluava nuori pari valitsee asuinalueekseen huippulähiön, jonka yhteiskuntasuunnittelu on viety ääripisteeseen. Kyse on merkillisestä isojen veljien valvomasta utopiasta, jonka totalitääriset rakennuspuut alkavat hahmottua: tarjotusta hyvästä elämästä maksetaan omistautumalla yhteisölle. Sopimusrikkomus johtaa todellisiin ongelmiin. Jatkoon.

Skin and Bonesissa rikas karjatilallinen eksyy vuoristoon. Kuolleeksi luultu riutunut mies palaa, mutta muuttuneena. Episodi ottaa vaikutteensa Pohjois-Amerikan intiaanien mytologiasta: henkensä pitimiksi mies söi ihmisenlihaa ja paha henki Wendigo asettui hänen sieluunsa. Toinen taustateema on perheen ongelmalliset välit ja veljesten välinen kilpailu, jotka Freddy Kruegerin lailla elehtivä hirviö itseriittoisesti pitää pinnalla. Relevantin sisällön vähyys ajaa toistamaan kohtauksia. Ei jatkoon.

Humoristinen Something with Bite pommittaa ihmissusia new agella. Ihmissuden muoto ei nyt hämärrä ihmistä tappajaksi; ihminen käyttäytyy sutena persoonansa mukaan. Ihmissutena on parempi kosketus luontoon, aistit terävöityvät. Laiska eläinlääkäri (Langalla-sarjan Bunk eli Wendell Pierce) päätyy yliajetun ihmissuden puremaksi ja alkaa muuttua. Samaan aikaan kaupungissa ihmisiä tappaa eläimeksi luultu olento. Pierce ja hänen vaimoaan näyttelevä koomikko Paula Jai Parker irrottelevat, mutta jakso on muuten unohdettava. Ei jatkoon.

Bulvaaniksi johdateltu ja huijattu tyhjätasku kovistelee antiikkikauppiaan hengiltä Chancessa, joka on sarjan parhaita jaksoja. Rytäkässä rikkoutuva taikapeli monistaa hänet. Lopputulos ei ole kaksoisolento vaan kylmä paha minä, jonka kanssa käydään dialogia tulevista valinnoista. Pariin huoneeseen sidotussa painajaisessa on tietenkin vertauskuvallista voimaa, kun mies yrittää pitää aisoissa materialisoitunutta pahuuttaan, toista puoltaan. Ethan Embry näyttelee usein itsensä kanssa ja päinvastaisia roolihahmoja, mutta onnistuu hyvin. Jatkoon.

Spirit Boxissa kaksi lukiolaistyttöä ottaa yhteyttä kuolleisiin. Rajan takaa vastaa entinen koulututtu, joka poliisiraportin mukaan riisti henkensä. Haamu sanoo murhaa. Jakso on suoraviivainen etsivätarina ja whodunit, joka hyväksi käyttää spiritismiin liittyviä urbaaneja legendoja. Lopussa käännettä seuraa käänne: aiemmin koettu yliluonnollisuus selitetään silmäänviilauksena, mikä sitten kumitetaan aidolla yliluonnollisella käänteellä. Pointti on kosmisen oikeudenmukaisuuden vahvistaminen. Ei jatkoon.

Echoesissa nuori historiantutkija muuttaa lukaaliin ja alkaa siellä nähdä häiritseviä, väkivaltaisia näkyjä. Juonimekanismi on lainattu pintapuolisesti sielunvaelluksesta. Oliko nuori mies edellisessä elämässään gangsteri vai pettääkö mielenterveys? Päällekkäin vieritetään kahta paralleelia, 20-luvun ja nykyajan rakastavaisten ongelmallista parisuhdetta. Jännitystä haetaan tutkailemalla, toistaako nykyajan pari samat virheet kuin vanha. Ei jatkoon.

Kellertäväksi valaistu The Circle muistuttaa John Carpenterin roimasti parempaa elokuvaa Hulluuden syövereissä (1995). Mökkiin on kokoontunut huippusuosittu mutta vastahakoinen kauhukirjailija seurueineen. Aiemmasta kirjasta on vuosia, mistä voi jo arvata, millaista alkuperää menestys on. Kauhukirjan muuttuessa todeksi seurue ravaa pienessä tilassa mörköjä karkuun — kelausnapin jälkeen entistä nopeammin. Ei jatkoon.

Kaiken kaikkiaan Fear Itself sisältää vähän uusintakatselun kestäviä jaksoja, vaikka kriteerinä käyttäisikin televisioformaattia elokuvan sijaan. Yhteistä episodeille on onneton, myhäilevä loppu sekä alastomuuden karttaminen. Masters of Horrorin ensimmäinen tuotantokausi on laadukkaampi ja antoisampi.

DVD: TV-sarjan suomalaisen laitoksen on julkaissut Universal. Sarja on jaettu neljälle levylle. Tekninen puoli on moitteeton. Kuvana on 1.78:1, äänenä 2.0 englanti. Ei sisällä lisämateriaalia.

Teksti: © 2010 Jaakko Kuitunen