Atlantic Filmin toukokuussa 2011 julkaisema Fassbinder Collection on kahdeksan levyn laitos Rainer Werner Fassbinderin ohjaustöitä ja dokumentteja hänestä. Versiot ovat The Rainer Werner Fassbinder Foundationin.

Levy 1
Das Kleine Chaos (1966)
Der Stadtstreicher (1966)
Rainer Werner Fassbinder, 1977 (1977)
Florian Hopfin ja Maximiliane Mainkan ohjaama puolituntinen, minimalistinen dokumentti on nimensä mukaisesti viipale Fassbinderin elämää vuodelta 1977, keskeltä Despair-elokuvan kuvauksia. Merkitys on lähinnä kulttuurihistoriallinen: arvostettu, jo edesmennyt tekijä pääsee kertomaan itsestään ”livenä” ilman, että jutun toimittaneet tunkevat ohjailevasti näppejään sanojan ja sanoman väliin. Fassbinder kertoo muun muassa luomisvimmastaan, työhulluudesta, joka on keino sulkea paha maailma ulos. Nahkarotsi heiluu, tupakka-aski pullottaa rintataskussa

Levy 2
Kauppias kaiken aikaa (1971)

Levy 3
Petra von Kantin katkerat kyyneleet (1972)

Levy 4
Effi Briest (1974)

Levy 5
Pelko jäytää sielua (1974)

Levy 6
Kiinalainen ruletti (1977)

Levy 7
Maria Braunin avioliitto (1979)

Levy 8
Life, Love & Celluloid (1998)
Juliane Lorenzin ohjaama Life, Love & Celluloid (1998) ei ole perinteinen henkilökuva. Enemmänkin dokumentti kertoo siitä, mikä on Fassbinderin tuotannon jälkimaine Yhdysvalloissa, New Yorkissa. Useimmiten tuntemattomaksi jäävät henkilöt (heidät tunnistaa, jos tunnistaa) puhuvat asiantuntevastikin Fassbinderin elokuvista. Ajoittain keskustelu sivuaa laajemmin saksalaisen elokuvan historiaa ja amerikkalaisen elokuvan kaupallisia näkymiä. — Kuin myös Yhdysvaltain ja Saksan historiaa sekä näiden siirtolaisuudesta johtuvia risteyspisteitä New Yorkissa. Fassbinderista, joka oli ”indie henkeen ja vereen” sekä ”villi ulkopuolinen”, löydetään roolimallina vastalääke amerikkalaiselle nykyelokuvalle, jossa kaupallisuus määrää sisällön. Kuvallisesta tasosta toiseen assosioivasti etenevä dokumentti on sirpaleinen: on Fassbinderin tuotannon jännitteitä purkavia filmihulluja, on Berlin Alexanderplatzin näyttelijöitä New Yorkin valomainoshelvetissä, on Hanna Schygulla teatterin lavalla esittämässä näytelmää huumeiden yliannostukseen vuonna 1982 kuolleesta Fassbinderista, joka dokumentissa on mukana ääninauhalla… Life, Love & Celluloid on tehty jo asiasta jotain tietäville. Se ei ehkä sovi opettamaan, mutta yllyttää tutustumaan.

Teksti: © 2011 Jaakko Kuitunen