Famous Generals WWII

Näyttelijät Henry Arnold, Douglas MacArthur, Omar Bradley, Joseph W. Stillwell, George Patton, Dwight Eisenhower
Maa Yhdysvallat
Pituus 426 min

Kuvat © JGS ja Atlantic Film

Etsi CDONista

• Kuva 2
• Ääni 2
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p00-5">00</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Famous Generals WW2 –dokumenttisarja on tehty pienelle, mutta kiihkeästi asiaansa paneutuvalle joukolle. Siis sotahistorian harrastajille.

Jengi rajautuu oikeastaan Yhdysvaltain sisäiseksi. Katsantokanta on amerikkalainen, se on jenkkien jossain määrin oikeutettua itsekehua natsi-Saksan ja sen liittolaisten kukistamisesta. Kuutta toisen maailmansodan kenraalia (MacArthur, Stillwell, Eisenhower, Bradley, Arnold, Patton) käsittelevässä arkistomateriaalin kierrätyksessä kertojaääni käyttää termejä kuten ”meidän maamme”, unohtamatta adjektiiveja excellent, greatest, ultimate jne.

Nimi hämää sikäli, että sarja ei piirrä kenraalien muotokuvia, vaan seuraa sotakampanjoita, joissa he vaikuttivat. Tapausesimerkkinä kairauksen syvyydestä itse päähahmojen julkikuvan alle mainittakoon Douglas McArthur. Tämä ”legendaarinen” ja ”nero jo nuorena” meni taisteluihin vailla kuolemanpelkoa — lienee ollut siis koneihminen. (Omar Bradley oli taas ”todellinen voittajahahmo”, Joseph Stillwell ”maailman maanläheisin mies” eli ”perusamerikkalainen”.)

Keskiön miehet olivat toki tärkeitä sotaponnistusten kannalta, mutta dokumentilta vaatisi, ettei se kompastuisi nationalismiin. Esimerkiksi Henry Arnoldin (hänen jaksonsa on täyttä hävittäjäpornoa) panos ilmavoimien kehittämiselle näytti japanilaisille ”mitä sota todella on” — kiertoilmaisu sille, että nyt tulee turpaan. Sota tragedian teatterina pelkistyy parin voittajapuolen kenraalin vaikutukseen ja kertojaäänen jälkiviisaaseen pullisteluun. Kun sota on kerta hikeä, verta ja kyyneliä, niin miksei myös sen kuvaus?

George Pattonin jakson sijaan on syytä tarkastaa Frankin J. Schafferin ohjaama biopic Patton (1970). Siinä päänäyttelijä George C. Scott nousee panssarikenraali Pattonina myytin veroiseen asemaan — lunastaa historiallisen hahmon eksentrisen, kovaluisen ja jossain määrin hullun luonteen. Patrioottinen aloitusmonologi taakse heijastetun tähtilipun edessä on sittemmin useaan kertaan lainattu, viimeksi sarjakuvafilmatisoinnissa Punisher: War Zone (2008).

Famous Generals WW II on kyllä knoppitiedon määrässä yksityiskohtainen, mutta puuduttavasti rakennettu halpatuotanto: lähes ainoastaan vanhaa arkistomateriaalia, joka liimataan toisiinsa kertojaäänellä. Sen tapa tutkia historiaa pääasiallisesti suurmiesten perspektiivistä (toki mukaan niveltyy myös sotaponnistuksia ruohonjuuritasolla esim. Burmassa) on hieman vanhahtava. Lisäksi näitä kenraaleja ei koskaan pudoteta ihmisen tasolle. He jäävät etäisiksi historian figuureiksi, myyteiksi. Lähestyminen tuntuu olevan synteesi itsesuojelua — pelko käsitellä ”kansallisaarteita”? — ja tekijöiden laiskuutta/tietämättömyyttä hyväksikäyttää tieteiden välisiä synergiaetuja (mm. psykohistoria). Nyt vain todetaan kiperien, massiivisten sotakampanjoiden kulku arkistokuvin ja välissä kehutaan oivia komentajia.

Maailma sodassa (World at War, 1973) on edelleen tämän ”tyylilajin” kiistaton kunkku.

DVD: Atlantic Filmin suomalainen DVD-julkaisu on kuvalaadultaan melko huono. Se näyttää kuin siirrolta VHS-nauhalta DVD-tallenteelle. Asianlaidan ymmärtäisi, jos heikkolaatuisuus vaivaisi vain 1900-luvun alun mustavalkoista arkistomateriaalia. Mutta myös nykypäivänä kuvatut haastattelut (joita on erityisen vähän) ovat epätarkkoja nykyisin laatustandardein mitattuna. Toisaalta koska pääpainotus on juuri vanhassa arkistomateriaalissa, josta ei taatusti ole ”digitaalisesti remasteroituja” versioita, niin teknisen puolen heikkoudet voi painaa villaisella.

Kuva on 4:3 eli täysikuva ja ääniraitana on 2.0 englanti. Kolmen levy paketti kulkee Pohjoismaissa nimellä ”Famous Generals WW II”. Sarjaa ei kuitenkaan tuolla hakusanalla löydy esimerkiksi IMDb:stä. Lisäksi DVD-julkaisu itsessään ei anna minkäänlaisia vihjeitä esimerkiksi sen julkaisuvuodesta tai tekijöistä.

Teksti: © Jaakko Kuitunen