Mestariohjaaja Steven Spielbergin klassikko pitää edelleen pintansa.
Kolmekymmentä vuotta ensijulkaisunsa jälkeen Steven Spielbergin, Amerikan elokuvateollisuuden arvostetuimpiin legendoihin kuuluvan mestariohjaajan rakastettu kokoperheen klassikko E.T. palaa takaisin parrasvaloihin. Spielbergin ikonisen uran alkutaipaletta leimaava seikkailu pienestä pojasta ja tämän epätodennäköisestä uudesta ystävästä on edelleen niin lukemattomia uusintakatseluja kestävä nostalgiamatka takaisin lapsuuteen kuin tunteiden paloava pursuava tyylipuhdas näyte siitä, mitä todellinen elokuvan taika parhaimmillaan voi olla.
Elokuvan keskeisin ihmishahmo, pieni Elliott-poika (Henry Thomas) on nuoresta iästään huolimatta jo saanut maistaa elämän joskus epämiellyttäviäkin realiteetteja. Vaikea avioero on rikkonut periamerikkalaisen perheidyllin, ja petetyksi tullut äiti Mary (Dee Wallace) oireilee tapahtumaa päivällispöydässäkin. Elliottille tarjoutuu tervetullut pako arjesta kun E.T, merkillinen pieni olento ulkoavaruudesta löytää tiensä Elliottin kotipihalle.
Lapsenomainen into sympaattiselta vaikuttavaa muukalaista kohtaan tarttuu pian myös Elliottin sisaruksiin, jopa iän myötä kyynistyneeseen isoveljeen, Michaeliin (Robert MacNaughton). E.T. valitsee kuitenkin Elliottin, lapsista asialle hartaimmin omistautuneen, ja virittäytyy tämän kanssa samalle taajuudelle, luoden eräänlaisen emotionaalisen symbioosin pojan kanssa. Äidiltä perheen kotiin jäävä uusi ystävä kuitenkin kätketään, kunnes sekä Elliottin että E.T:n alati heikkenevä tila pakottaa neuvokkaat lapset kääntymään aikuisen avun puoleen.
Spielbergin harkittu kuvakerronnallinen kieli on rakennettu lasten näkökulmasta käsin. Avaruusolentohavaintojen perässä nuuskivia aikuisia, E.T:n olemassaoloa uhkaavia ulkopuolisia, ”vihollisia”, kuvataan säännönmukaisesti ainoastaan vyötärönkorkeudelta, lapsen perspektiivistä. Perheen äitiä lukuunottamatta useimmat elokuvan aikuishahmoista jäävät kasvottomiksi ja nimettömiksi, kuin identiteetittömiksi. Aikuiset koetaan ikään kuin lapsenomaisen viatonta ja maagista maailmankatsomusta uhkaavana vastavoimana, uskon riistäjinä.
Ajan hammasta erinomaisesti kestävä E.T. on selkeästi oman aikansa tuote. 80-luvun alun elokuvaa värittävät viittaukset julkaisuajankohtansa kulttuuriympäristöön. Silmäniskut Spielbergin pitkäaikaisen yhteistyökumppanin ja ystävän George Lucasin Star Wars –saagaan istuvat elokuvan scifi-kontekstiin saumattomasti ja uskottavasti. Erityisen ilahduttavaa meta-tunnelmaa tuo esimerkiksi hetki, jossa Halloweenin varjolla ulos päässyt E.T. näkee Yoda-asuun pukeutuneen lapsen ja alkaa kaivata kotiin.
Spielbergin omaleimaisen tunnistettavan ja varman ohjauksen alla E.T. jaksaa sekä riemastuttaa että koskettaa kaikenikäisiä katsojia vielä vuosikymmenien jälkeenkin. Näennäisen mahdoton, pienen kummallisen näköisen olennon varaan rakennettu tarina tuntuu ikään kuin lapsen silmin kerrottuna hämmästyttävän todelta. E.T. on todellista elokuvan taikaa parhammillaan – joskus riittää, kun vain uskoo.
Teksti: © 2013 Kreeta Korhola
Perkele, että on Russell Crowella hermo pinnassa!
Lue lisää »Ihmiskuntaa moukaroiva komeetta kiteyttää tuhobuumin muodonpalautuksessa koronavuoden kriisikäytöksen.
Lue lisää »Epäortodoksinen eroko? Netflixin menora-menestyjä tutustuttaa vanhakantaiseen juutalaisuuteen, jonka vivahteissa viihtyisi pidempäänkin…
Lue lisää »Perkele, että on Russell Crowella hermo pinnassa!
Lue lisää »Hullu ja masentunut Hollywood synnytti Citizen Kanen, jonka myyttinen auteur saa Fincheriltä isällisen avokämmenen.
Lue lisää »Kotoilun lämmin ja pehmeä kaima The Blitzin ajoilta maalaa miedon lesbosuhteen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA