Eräs joulutarina

Ohjaus Arnaud Desplechin
Näyttelijät Catherine Deneuve, Mathieu Amalric, Jean-Paul Roussillon, Anne Consigny, Emmanuelle Devos, Chiara Mastroianni, Melvil Poupaud
Maa Ranska
Pituus 146
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2008 Why Not Productions

Hanki omaksi

• Kuva 4
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p00-5">00</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Arnaud Desplechinin ohjaama Eräs joulutarina (Un conte de Noël) ei perustu kirjaan, mutta aivan yhtä hyvin se voisi. Kaksi ja puoli tuntia kestävä eepos on raskas, monitasoinen kronikka erään ranskalaisperheen joulunvietosta. Muutaman päivän sisällä revitään tylysti auki vanhat haavat ja perheidylli – josko sellaista koskaan olikaan – murtuu.

“Jokainen onnellinen perhe on onnellinen samalla tavalla, mutta jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan”. Anna Kareninan ensimmäiset sanat saavat kaikupohjaa Desplechinin ja Emmanuel Bourdieun hahmottelemassa käsikirjoituksessa, jossa Vuillardien valtava perhe käy vuosien hiljaiselon jälkeen yhteiseen joulupöytään. Jälleennäkemisen katalysaattorina on (iso)äidin (Catherine Deneuve) sairastuminen: jälkikasvusta etsitään nyt mahdollista luuydinluovuttajaa.

Suvun yllä leijuu isovanhempien (Deneuve ja kesällä edesmennyt Jean-Paul Roussillon) nuorena kuolleen lapsen kipeä muisto, jota kukin prosessoi omalla tavallaan. Lapsista vanhin, Elizabeth (Anne Consigny), on hahmo, johon elokuvaa leimaava alakulo ja suru kiteytyvät. Menestynyt näytelmäkirjailija ihmettelee pahaa oloaan ja katsoo vierestä, kun oma poika oireilee enonsa Ivanin (Melvil Poupaud) tavoin. Sisaruksista vanhimman (Elizabeth) ja nuorimman (Ivan) välistä löytyy vielä Henri (Mathieu Amalric), riski-investointien ja leskeytymisen myötä päihdekierteeseen sukeltanut raikulipoika. Sukukokoukseen hän tuo mukanaan viimeisimmän naisystävänsä Faunian (Emmanuelle Devos), jolla on “Angela Bassettin takamus”.

Vuillardien joulunvietto poikii toisaalta uusia kiistoja, toisaalta herättää vanhat henkiin. Yleinen syntipukki on Henri, jonka Elizabeth on sulkenut kokonaan elämänsä ulkopuolelle. Hylkiö haastaa riitaa, ryyppää ja rellestää – ja saattaa siitä huolimatta olla sairaan äitinsä ainut toivo. Ristiriitojen repimästä Henristä on mahdoton saada otetta, ja Amalric tekee hahmon tulkitsijana ihailtavaa työtä.

Desplechinin perhekronikka on alusta loppuun hallittua kaaosta, ja ohjaaja vetelee naruja taiten. Huomattava pituus selittyy ihmissuhdeverkoston mittakaavalla: kukin hahmo linkittyy toisiin, ja jokaisen tarina on kertomisen arvoinen. Elokuvaa jaksottavat väliotsikot, jotka helpottavat kokonaisuuden mieltämistä. Siltikään rakenne ei ole selkeä, vaan juonipolut pulppuavat vapaina ja satunnaisesti pintaan nousevina. Merkitys löytyy usein siitä, mitä ei suoraan nähdä. Paljon jätetään katsojan tulkittavaksi.

Valtavan tähtikaartin johtamasta Eräästä joulutarinasta kaavailtiin Cannes-voittajaa, mutta rummutus kaikui kuuroille korville, kun Laurent Cantet’n Luokka korjasi pääpalkinnon. César-pystikin meni pienen budjetin Seraphinelle. Ilmeinen syypää on elokuvan kesto ja rakenteellinen haastavuus – jo silkka nimien määrä on typerryttävä.

Uusintakatselu onkin palkitseva. Kun laajempaan juonikehykseen tai nimien opetteluun ei tarvitse uhrata ajatusta, avautuu elokuvasta aivan toinen taso. Kaoottinen ihmissuhdemyrsky, satunnaisten kohtaamisten ja riidan ja sovinnon arvaamaton piirileikki ovat palikoita, joista rakentuu aito ja autenttinen perhedraama. Kerronta on hienoimmillaan silloin kun kiivasta illanviettoa puhkoo hiljainen hetki. Tragedian ainekset ovat ilmassa, mutta silti ehdimme ihastella taivaalta laskeutuvien lumihiutaleiden kauneutta.

DVD: Pan Visionin julkaiseman DVD:n kuvaformaatti on anamorfinen 2.35:1-laajakuva, ja ääniraitana toimii DD 2.0. Kuva on tarkka ja selkeä, ja värisävyiltään hyvin tasapainossa. Ääniraita on vain stereo, mutta keskusteluun pohjaavassa elokuvassa se ei juuri haittaa. Dialogi toistuu kirkkaana, ja ääniraita on dynaaminen.

Ei lisämateriaalia.

Teksti: © 2009 Anton Vanha-Majamaa