Enter the Void

Ohjaus Gaspar Noé
Näyttelijät Nathaniel Brown, Paz de la Huerta, Cyril Roy, Olly Alexander
Maa Ranska / Saksa / Italia
Pituus 140 min
Ikäraja 18
Lisätietoja IMDb / Kuvien ©

Hanki omaksi

• Kuva 5
• Ääni 5
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p1-5">1</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Gaspar Noén kolmas pitkä ohjaus, Enter the Void, on huimaava sukellus seksin, huumeiden ja neonvalojen syövyttämään Tokioon. Kamera-ajot ja happoharhat ovat komeaa pintaa, mutta filmi ei jää pelkäksi tripiksi.

Oscar (Nathaniel Brown) on siskonsa Lindan (Paz de la Huerta) kanssa Tokiossa asuva huumediileri ja -käyttäjä. Rutiinitoimitus menee kuitenkin vikaan, kun poliisit ryntäävät paikalle. Oscar pakenee ravintolan käymälään, mutta saa luodin rintaansa ja menehtyy.

Päähenkilön kuolema on vain alkua: sitä seuraa hurjalla visuaalisella vimmalla kerrattu matka, joka polveilee surmatun Oscarin muistoissa ja mielikuvissa LSD-höyryisen nyrjähtäneellä logiikalla.

Elokuva etenee ensimmäisen puolituntisen Oscarin silmin. Surmaluodin jälkeen kamera irtautuu ruumiista, mutta säilyttää subjektiivisuutensa: kuvan voi nyt ajatella seurailevan miehen ruumiista irtautuvan sielun liikkeitä.

Idea tulee Tiibetiläisestä kuolleiden kirjasta, jota Oscar on ystävänsä suosituksesta lukenut. Keskeinen ajatus on kuoleman ja jälleensyntymisen välinen tila, jossa sielu harhailee. Erään hahmon sanoin: kuolema on äärimmäisin trippi.

Matkan pontimena on huolenpito nuoremmasta Lindasta. Sisaruksia yhdistää lapsuudentragedia, jonka myötä Oscar on luvannut seurata ja pitää huolta siskostaan – kuolemansa jälkeenkin.

Noén kolmas elokuva on ohjaajansa hallituin: Irréversiblen vapaasti poukkoileva kamera on jalostettu tyylikkäästi pitkin Tokion alamaailmaa vaeltavaksi entiteetiksi, kamera-ajot ovat häkellyttäviä. Uudelleensyntymän tematiikkaa pyörittävä kerronta huumaa ja huikaisee, mutta myös haastaa: 2,5-tuntisena elokuvan ”kaupallinen” versiokin on raskas.

Rakenteissa lepää kehityskulku, joka alkoi Irréversiblessä: ohjaajan pyrkimys hajottaa draamaelokuvan ajallisuus, hämärtää rajanveto menneen ja tulevan, tapahtuneen ja tapahtumattoman välillä. Oscar vaeltaa kuoleman ja uudelleensyntymän välitilassa ajasta ja paikasta välittämättä, kamera ajaa hetkestä ja sijainnista toiseen löyhän assosiaation voimin.

Kuva on samaan aikaan vieraannuttava ja häkellyttävän intiimi. Jälkimmäinen näkyy viimeisessä näytöksessä: filmissä vahvasti läsnä oleva ruumiillisuus konkretisoituu, kun kamera sukeltaa hahmojensa sisälle seksuaalisen kliimaksin hetkellä.

Se, löytyykö sisältä otsikon lupaama tyhjyys, jää kyseenalaiseksi — ehkä Oscar siirtyy uuteen elämään. Teesi on kuitenkin kylmäävä. Ihmiselämän mitättömyys valkenee Oscarille, joka on sysätty äärimmäiseen limboon: tietoisuuteen siitä, ettei elämän kiertokulku koskaan katkea, ja seuraava jakso on yhtä merkityksetön kuin sitä edeltänytkin.

Lue myös Jaakko Kuitusen muutama merkintä Gaspar Noésta.

DVD: Pan Visionin julkaiseman DVD:n kuva (anamorfinen 2.35:1-laajakuva) on tarkka ja väreiltään täyteläinen sekä rikas, ääniraita (DD 5.1) toistuu tarkkana jokaisesta kanavasta.

Levyltä löytyy sekä teatteri- että ohjaajan versio. Jälkimmäinen tuo elokuvaan muutaman lisäkohtauksen, jotka venyttävät sen keston reiluun kahteen ja puoleen tuntiin. Paremmuutta kahden version välillä on vaikea julistaa, mutta Noén alkuperäinen visio päässee oikeuksiinsa ohjaajan versiossa.

Lisämateriaali tuottaa pettymyksen, levyltä löytyy vain teasereita ja traileri.

Teksti: © 2010-11 Anton Vanha-Majamaa