Eläintohtori 5

Ohjaus Alex Zamm
Näyttelijät Kyla Pratt, Tegan Moss, Brandon Jay McLaren, Karen Holness
Maa Yhdysvallat
Pituus 83 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2009 Davis Entertainment ja FS Film

Hanki omaksi

• Kuva 3
• Ääni 3
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p2-5">2</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Eläintohtori 5:n pääosassa on Maya Dolittle (Kyla Pratt), jolla on hämmästyttävä kyky puhua eläimille. Hän on perinyt tämän lahjan isältään (Eddie Murphy), jonka edesottamuksia saimme seurata elokuvissa Eläintohtori 1 ja 2. Eläintohtorin viidennessä osassa Maya on juuri saanut tietää, että on päässyt opiskelemaan eläinlääketieteelliseen. Koulutus vaikuttaa kuitenkin Mayan silmissä pitkältä ja vaivanloiselta tieltä auttaa eläimiä. Hän haluaisi tehdä eläinten hyväksi heti jotain. Tähän tarjoutuu pian tilaisuus, kun kuuluisa perijätär Tiffany Monaco (Tegan Moss) saa kuulla Mayan kyvystä ja kutsuu hänet selvittämään oman lemmikkikoiransa ongelmaa. Tiffanyn kanssa Maya saa mahdollisuuden päästä juontamaan talk show-ohjelmaa ”Eläinpuhujat”. Mayan äiti, Lisa Dolittle (Karen Holness), ei hyväksy tyttärensä Hollywood-uraa vaan haluaisi, että Maya valitsisi sen sijaan eläinlääkärin uran. Maya joutuukin miettimään mitä hän tulevaisuudeltaan todella haluaa.

Ihmisroolien lisäksi elokuvassa näyttelee paljon eläimiä. Mayan koira Lucky kulkee joka paikkaan omistajansa varjona. Myös kaikilla muilla elokuvan henkilöillä on oma lemmikki, joka kuvastaa heidän persoonaansa. Hienostoneito Tiffanyllä on chihuahua, Mayaan ihastuvalla kiltillä Brandonilla (Brandon Jay McLaren) Lassiena tunnettu pitkäkarvainen collie, rap-artistilla lippispäinen pitkäkarvainen kani ja treenatulla näyttelijämiehellä sika. Lemmikit ovat omistajilleen tärkeä osa elämää niin kuin oikeassakin elämässä. Henkilö- ja eläinhahmot jäävät elokuvassa valitettavasti paperinohuiksi. Tunneskaala säilyy koko elokuvan ajan kovin valjulla tasolla. Elokuvassa on niin sanottuja vaikeita valintojakin, mutta ne selviävät liian helposti. Kestohymy on reaktio kaikkiin tunteisiin eikä se ole kovin uskottavaa.

Alex Zammin ohjaamassa elokuvassa dialogilla alleviivataan kuvassa näkyvää. Esimerkiksi otettakoon eräs kohtaus, jossa Maya katsoo yliopiston esittelyvideota. Siinä kerrotaan eläinlääkärikoulutuksen kestävän seitsemän vuotta. Videon loputtua Maya vielä toistaa ääneen kaiken jo edellä kuullun. Samaa keinoa käytetään myös henkilöiden välisessä keskustelussa. Kun toinen ensin sanoo jotain, toinen toistaa hänen sanansa. Kuvan olisi syytä olla elokuvassa eräs kerrontakeino. Jää toivomisen varaan, että tässä elokuvassa asioita kerrottaisiin myös näyttelijöiden toiminnan kautta ilman sanoja.

Elokuva ei tuo mitään uutta edeltäjiinsä verrattuna. Eläimille puhuminen oli hauska uusi vivahde ykkös- ja kakkososassa, mutta viidennen osan kohdalla asia ei naurata tai herätä kovin suuria tunteita. Elokuvan loppu enteilee, että seuraavaakin osaa voi jäädä odottamaan. Sen elokuvan rahoituksen soisi kylläkin tuoreemmille elokuvaideoille. Eläintohtorin seikkailut alkaa olla jo nähty.

DVD: Eläintohtorin tekninen taso on perushyvä. Elokuvan 2.35:1 anamorhinen laajakuva näyttää hyvältä, mutta kuvavalinnat ovat tylsiä. Ääniraitana Dolby Digital 5.1. Äänisuunnittelu tavoittaa tavanomaisen tason ilman yllätyksellisyyttä.

Lisämateriaalina on koosteet: “Tiffany’s Tricked Out Cell Phone”, “No Business Like Show Business” ja “Star Tours: Dolittle Style”. Koosteissa on kohtauspätkiä elokuvasta ja näyttelijöiden haastatteluja. Lisämateriaali on tylsähkö jatke elokuvaan.

Teksti © 2009 Heta Kämäräinen