Kuvankaunis Dorian Gray (Ben Barnes) myy sielunsa pirulle saadakseen ikuisen nuoruuden.
Oscar Wilden romaaniklassikkoon perustuva ja Oliver Parkerin ohjaama Dorian Gray (2009) kertoo tyylitellysti tarinan nuoruuden ja kauneuden tavoittelusta.
Vilpitön Dorian (Ben Barnes) muuttaa perintökartanoonsa viktoriaaniseen Lontooseen. Lordi Henry Wotton (Colin Firth) toimii pirullisena mentorina ja tutustuttaa sinisilmäisen Dorianin paheiden maailmaan. Moraaliton seksi, viina ja huumeet täyttävät pian Dorianin elämän ja hänestä tulee hyvin nopeasti kaikkien haluama seurapiirien lemmikki. Säilyttääkseen ikuisen nuoruutensa Dorian myy sielunsa paholaiselle, mutta kaupalla on kuitenkin hintansa.
Vaikka Toby Finlayn käsikirjoitus onkin uskollinen alkuperäislähteelleen, tästä huolimatta tarina ei tahdo pysyä kasassa. Juonellisesti se on jokseenkin mielenkiinnoton. Vaikka Dorian Gray pitääkin sisällään goottikauhun elementtejä, synkkyyttä ei näytä riittävän koko elokuvan tarpeisiin – alkusekuntien jälkeen trillerimäinen tunnelma vesittyy. Mitä edemmäs edetään, sitä enemmän se alkaa muistuttaa halpaa ja kiireellä väsättyä televisiosarjaa.
Jos tunnelma jättää kylmäksi, sitä tekevät myös näyttelijät – tai paremminkin näyttelijä. Ben Barnes on toki kuvankaunis ja siltä osin sopiva turmeltumattomaksi Dorianiksi, mutta ulkonäöllä ei kuitenkaan pitkälle pötkitä. Barnesista tehty muotokuvakin osaa tehdä enemmän kuin yhden ilmeen ja näytellä paremmin kuin mies itse! Colin Firth pirullisella ja moniulotteisella hahmollaan pelastaa elokuvan, tai ainakin sen mitä siitä on pelastettavissa.
Ottaen huomioon elokuvan suhteellisen pienen budjetin, ovat lavasteet taidokkaita ja ympäristö aina hienostopiireistä kaupungin slummeihin eläväisiä, viktoriaaniseen ajankuvaan kuuluvaa. Kameratyöskentely on hienoa ja kuvakulmat tarkkaan mietittyjä. Elokuvan henki ja tunnelma pilataan kuitenkin liiallisella digitaalisuudella, jolloin lopputuloksesta tulee hyvin keinotekoinen.
Dorian Graysta ei ole mestariteokseksi, mutta ei se ole täysin kelvotonkaan. Se tempaisee hetkellisesti mukaansa ja onnistuu pitämään otteessaan. Pienet onnistuneet hetket sytyttävät katsojan toivonkipinän siitä, että se paranisi loppua kohden. Valitettavasti on kuitenkin tyydyttävä keskivertoon, ehkäpä jopa piirun verran huonompaan. Tämän kyllä katsoo, mutta parempaakin on tarjolla.
Lisämateriaaleina löytyy kiinnostavia katsauksia taustoihin ja elokuvan tekotapaan. Costume design photo gallery näyttää koosteita puvustosta, Making of ja Featurette tutustuttavat katsojan puolestaan filmatisoinnin tekotapoihin ja erikoistehosteisiin. Levy pitää sisällään luonnollisesti myös niitä poistettuja ja hauskasti pieleen menneitä kohtauksia.
Teksti: © 2010 Nanna Yli-Hukka<7b>
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA