Donkey Punch

Ohjaus Oliver Blackburn
Näyttelijät Nichola Burley, Jaime Winstone, Robert Boulter, Tom Burke
Maa Iso-Britannia
Pituus 96 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2008 EM Media, Film4, Madman Entertainment, Screen Yorkshire, UK Film Council ja Warp X

Hanki omaksi

• Kuva 4
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p1-5">1</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Teinikauhu genrenä elää suurelta osin siitä, että tekijät rankaisevat typeriä ja/tai siveettömiä nuoria viemällä nämä äärimmäisiin tilanteisiin. Motiivina voi olla taustalla piilevä seksuaalimoraliteetti á la Perjantai 13. päivä ja muut kasariklassikot, joissa yhdyntää kokeilevat teinit löytävät itsensä pian terän alta. Yleensä kyse on kuitenkin yksinkertaisesti hahmojen typeryydestä: jos murhaaja on talossa, yläkerta ei välttämättä ole otollisin pakoreitti. Usein hahmot on vielä kirjoitettu niin sietämättömiksi, että katsoja saa suoranaista nautintoa heidän kurituksestaan.

Oliver Blackburnin esikoisohjaus Donkey Punch esittelee katsojille poikkeuksellisen rasittavan naiskolmikon, jolloin edellytykset katsojaa tyydyttävään typeryyden takaisinmaksuun ovat otolliset. Kun mukaan heitetään vielä neljä salskeaa ja sopivan aivotonta merimiestä, jotka naisten tapaan molottavat epäselvillä brittiaksenteilla housujen etumus pullottaen, on hahmojen armoton harventaminen suoranainen pakko. Vaan ei ennen viinashotteja, muotihuumeita ja seksivideoleikkejä.

Donkey Punch seuraa klassista lumipalloefektiä: yksi pieni virhe seuraa toista, ja hiljalleen huomataan ettei tästä elämästä selvitä hengissä. Tarina polkaistaan käyntiin, kun naiskolmikko Lisa (Sian Breckin), Tammi (Nichola Burley) ja Kim (Jaime Winstone) saapuu ankeasta Leedsistä Mallorcan rannikoille palautumaan parisuhdeongelmista. Erityisesti Tammi kaipaa piristystä, ja naisten onneksi vastaan tulee joukko komeita poikamiehiä (Robert Boulter, Tom Burke, Julian Morris ja Jay Taylor), joilla on sattumoisin luksusristeilijä käytössä.

Merellä kaikki ei kuitenkaan mene putkeen. Puheeksi tulevat erilaiset seksitekniikat ja lopulta legendaarinen “donkey punch”, jonka pitäisi aktin aikana taata maksimaalinen nautinto. Totuus on kuitenkin toinen, ja kun nuoret vetäytyvät päihteiden innoittamina alakerran makuuhuoneeseen, tekee joku lopulta kohtalokkaan virheen kokeillessaan oppimiaan kikkoja. Pian parisängyllä makaa alaston ruumis, ja nuoret joutuvat äärimmäisten valintojen eteen seuraamuksia miettiessään. Kenen harteille sälytetään vastuu tapahtuneesta, ja kenen versiota viranomaiset lopulta uskovat?

Elokuvan suurin ongelma on koko asetelman äärimmäinen keinotekoisuus. Katsojan on yksinkertaisesti vaikea uskoa, että kukaan olisi niin tyhmä, että toimisi päähenkilöiden tavoin. Ongelmia aiheuttaa myös sekava leikkaus: katsoja on suurimman osan ajasta täysin pihalla siitä, missä hahmot ovat tai mitä he tekevät. Selkeää kokonaiskuvaa tilanteesta on liki mahdoton saada, ja katsoja pakotetaan nielemään omituiset juonenkäänteet vaikka hahmojen soisi toimivan paljon loogisemmin.

Kuvamateriaaliltaan Donkey Punch on pienen budjetin indiekauhun veroinen. Puolivälin hienoiseksi kliimaksiksi nouseva seksikohtaus on rohkea, ja verellä mässäillään riittämiin elokuvan loppupuolta lähestyttäessä. Efektit eivät tosin ole järin taitavasti toteutettuja, ja amatöörimeininki paistaa muustakin toteutuksesta. Vain 24 päivässä kuvattu elokuva myös näyttää hätäillyltä, vaikka ilta-auringossa kylpevä välimeri onkin tallennettu filmille paikoin tyylikkäästi. Hieman täytyy kehua myös ihan mallikasta ääniraitaa, jolla kierrätetään muodikasta indie-elektroa Bloc Partysta aina The Knifeen ja Justice vs. Simianiin.

Hyvä soundtrack on kuitenkin laiha lohtu elokuvassa, joka poukkoilee päämäärättömästi kohtauksesta toiseen eikä kykene sitomaan typeriä juonenkäänteitään toimivaksi tarinaksi. Hitaan alun jälkeen elokuva polkaisee viimeisen vartin aikana hurjan vauhdin päälle, mutta kun hahmot ovat toinen toistaan rasittavampia brittinuoria, ei heidän kohtalonsa jaksa lopulta juuri kiinnostaa.

DVD: Sandrew Metronomen julkaisema DVD on laadukas. Kuvaformaattina on anamorfinen 1.85:1 laajakuva, ja ääniraitoina on valittavissa Dolby Digital 5.1, DTS 5.1 sekä Dolby Surround 2.0. Lisämateriaalina on ainoastaan elokuvan traileri.

Teksti: © 2009 Anton Vanha-Majamaa