Crazy

Ohjaus Rick Bieber
Näyttelijät Waylon Payne, Ali Larter, Lane Garrison
Maa Yhdysvallat
Pituus 106 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2007 FN Crazy Film LLC

Hanki omaksi

• Kuva 3
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p1-5">1</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Rick Bieberin ohjaama ja Jason Ehlersin sekä Brent Boydin kanssa käsikirjoittama Crazy (2007) kertoo 1950-luvulla vaikuttaneen kantrikitaristi Hank Garlandin elämäntarinan. Mm. Roy Orbisonin, Patsy Clinen ja itsensä Elviksen kanssa musisoineen Garlandin ura jäi lyhyeksi, mutta hän ehti sen aikana työstää ainakin lukuisia Elvis-hittejä.

Elokuva alkaa lyhyellä kohtauksella Garlandin (Waylon Payne) nuoruudesta. Siloposkinen kitaravirtuoosi astuu ujostellen lavalle ja aloittaa boogiensa. Tästä leikataan kymmenen vuotta eteenpäin, kun sama mies esiintyy hullaantuneelle yleisölle räikeissä cowboy-vermeissä. Suosio on kasvanut, mutta kuviot ovat yhä samat. Nashvillen valloittanut mies haikaileekin uusiin kuvioihin, ja toisaalta soolouralle: vaikka mies on saanut kunnian musisoida niin Orbisonin kuin itse Kuninkaankin taustalla, on hänen suurena haaveenaan tuottaa omaa musiikkia.

Uran hiljalleen noustessa kukoistukseensa törmää Garland myös tulevaan vaimoonsa, Evelyniin (Ali Larter). Tasaisesta perhe-elämästä haaveileva Evelyn yrittää sukia Hankista tunnollista isää, mutta muusikko hurvittelee kiertueilla ja kellistää naisia minkä soitoltaan ehtii. Vaimon mustasukkaisuus yltyy ja pariskunnan välit kiristyvät lopulta murtumispisteeseensä.

Aiheeltaan Crazy on läheistä sukua parin vuoden takaiselle Cash-filmatisointi Walk the Linelle. Garlandia tulkitseva Payne nähtiin siinäkin, tosin Jerry Lee Lewisin roolissa. Elokuvat liikkuvat osittain samoissa kantripiireissä, ja hahmoissakin on paljon samaa. Yksi suuri ero kuitenkin on: Cash oli ja on legenda. Miehen musiikki elää yhä, ja suurimmat hitit tunnistaa jokainen.

Garlandin hahmo on suurelle yleisölle tuntematon. Mies ei koskaan saavuttanut maailmanmainetta. On kuvaavaa, että DVD:n kansi mainostaa elokuvaa suurilla nimillä (Elvis, Roy Orbison, Jerry Lee Lewis), mutta itse päähenkilö jäi näiden maailmantähtien varjoon. Walk the Linen ja Rayn kaltaisia elokuvia rikastaneet suuret kliimaksit jäävät saavuttamatta, kun musiikki on tuntematonta eikä tarinassa lopulta mitään järin mielenkiintoista.

Olematon budjetti näkyy lähinnä pienimuotoisissa kohtauksissa ja kuvauksessa. Valtavia konserttihalleja ei juuri nähdä ja ulkokuvat ovat tarkkaan rajattuja. Näyttelijäkaarti on osastoa “TV:stä tuttu”.

Crazy jää elämäkertana – tosin suurelta osin fiktiivisenä sellaisena – isoveljiensä varjoon. Näyttelijäntyö on paikoin huteraa (ja Payne päähenkilönä täysin karismaton) eikä tarinassa riitä puhtia. Se on myös sekavasti jäsennelty: ajankulua on mahdoton hahmottaa, kohtauksesta toiseen hypitään mielivaltaisesti eikä juonenkäänteitä juuri selitellä. Erityisesti Garlandin uran loppu on luvattoman tökerösti rakennettu ja kaikesta huokuu amatöörimäinen ote.

Takakannen sanat “rock-tähti, kapinallinen, rakastaja” ovat tuulesta temmattuja. Suurta tähteä Garlandista ei elokuvan perusteella ehtinyt tulla, ja kapinallisuus näkyi lähinnä miehen taipumuksena iskeä nyrkki edellä rahanahneiden studiopomojen kimppuun. Rakastajapuoli kyseenalaistuu, kun mies heti häidensä jälkeen nappaa blondin bändärin hotellihuoneeseensa pienintäkään tunnontuskaa potematta, ja toisaalta suurta intohimoa ilmaisematta.

DVD: Pan Visionin DVD:n kuvaformaatti on anamorfinen 1.78:1 laajakuva. Kuva on tarkka, mutta kiusallisen tumma: katsojan on paikoin vaikea saada selkoa elokuvan tapahtumista. Ääniraita (Dolby Digital 5.1) soi kirkkaasti.

Lisämateriaalina nähdään muutama traileri sekä lyhyet esittelytekstit elokuvan näyttelijöistä.

Teksti: © 2009 Anton Vanha-Majamaa