Tarinointi kokaiinin saapumisesta Yhdysvaltoihin jatkuu. Tähtäimessä kolumbialainen Griselda Blanco.
Cocaine Cowboys 2: Hustlin’ with the Godmother (2008) jatkaa tarinointia kokaiinin saapumisesta Yhdysvaltoihin. Vaillinaisesti bisnes tuomitaan, mutta se halutaan kuitenkin nähdä jonain amerikkalaisen unelman tihentymänä: nopeana nousuna ryysyistä rikkauksiin.
Tosin historiallinen etäisyys määrää. Yhdysvallat oli maanryöstö, intiaaneista etnisesti puhdistettu ja orjatyövoimalla rakennettu, mutta jälkikuvaksi on jäänyt edistyksellinen demokratia ja maailmantalouden veturi. Ei sitä tiedä, millaisessa kehyksessä huumesotia tulevaisuudessa pidetään. Sotaa, kauheutta ja tragediaa on nostalgisoitu/romantisoitu tuhansia vuosia.
Tarinaa kertoo kalifornialainen huumediileri Charles Cosby. Tavallisen perheen poika halusi aluksi juristiksi. Sitten kokaiinipulverista ja ruokasoodasta luotu crack-kokaiini — yksinkertainen prosessi näytetään kuin kokkiohjelmassa — valloitti Yhdysvallat 80-luvulla. Pari vuotta huumeita myytiin rauhassa, kunnes alkoivat jengien väliset aluesodat.
Nimen Kummitäti viittaa kolumbialaiseen Griselda Blancoon (s. 1943). Cosbyn mukaan Blanco salakuljetti Yhdysvaltoihin kaiken kaikkiaan satoja tonneja kokaiinia 70- ja 80-luvuilla. Hän on miljardööri. Yhteys syntyi, kun Cosby näki Blancon televisiossa ja otti kirjeitse yhteyttä ”idoliinsa”. Soidinmenoja käytiin aikansa. Parikymppinen Cosby oli hurmannut keski-ikäisen Blancon. Ohessa avautuivat huumehanat. Cosbyn omaisuus, status ja toisaalta häneen kohdistettu paine alkoivat kasvaa, mutta hänkin oli vain juoksupoika.
Kaikella on hintansa. Blanco on kytketty satoihin murhiin. Hänen lempinimensä on ”musta leski”, mikä viittaa siihen, että Blanco tappoi häntä pettäneet rakastajat. Cosbyn kertomana käydään läpi Blancon henkilötarina rutiköyhästä prostituoidusta kylmäveriseksi alamaailman kuningattareksi. Kaikkivoipaisuus ei jäänyt Amerikan huumekaupan johtoon. Kun Blanco saatiin telkien taakse, hän joukkoineen suunnitteli Kennedyn perheen — Yhdysvaltain aatelisten — vesan kidnappaamista. Tarkoituksena oli kiristää Blanco vapaaksi.
Dokumentti on kronologinen ja verrattain halvanoloinen. Kerronnallisista ratkaisuista tulee mieleen lähinnä Jim-kanavan täytedokumentit. Koska sisältö koostuu usein miehestä puhumassa kameralle, pitää sitä vauhdittaa ja värittää esimerkiksi nopeilla leikkauksilla, kuvafilttereillä ja oudoilla kuvakulmilla. Kerrotun tarinan väkivaltaisia kohtauksia kuvitetaan animehtavalla animaatiolla.
Runkomateriaalina käytetään myös jokseenkin profeetallisella tavalla ”etukäteen” taltioitua materiaalia 80-luvulta. Näissä pätkissä nuori Cosby puhuu videokameralle suhteestaan Blancoon, jonka oikea käsi hänestä tuli. Blancohan on istunut vankilassa 80-luvulta saakka. Suhde oli outo hybridi kukaties pyyteetöntä molemminpuolista rakkautta ja laskelmoitua vallantavoittelua.
On sääli, että tarinoiden iskevyydeltään huippukiinnostava dokumentti on niin amatöörimäisen näköinen, suorastaan luotaan työntävä. Rauhallisempi ote olisi ollut tarpeen. Oppia voi ottaa James Tobackin Mike Tyson -muotokuvasta Tyson (2008).
Teksti: © 2009 Jaakko Kuitunen
Teksti on julkaistu 2.11.2009. Stilisoitu 16.9.2012.
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA