Cloverfield on kokonaan yhden päähahmon kanniskeleman digitaalikameran linssin läpi esitetty tarina Manhattanille hyökkäävän hirviön tuhon alta pakenevista ihmisistä.
Kun katselee Cloverfieldin tekijäkaartia väkisinkin mieleen herää talkootyöllä toteutetut 8mm filmille kuvatut lukioaikaiset lyhytelokuvat. Tuottajat, ohjaaja, kuvaaja ja käsikirjoittaja ovat kaikki tehneet töitä yhdessä useammassa kuin yhdessä projektissa. Heidän kokemuksensa on lähinnä laadukkaiden TV-sarjojen alalla. Nyt he ovat yhdessä tehneet – kauan nimettömänä pysyneen – menestyselokuvan. Tätä kirjoittaessa Cloverfieldin menestys on jo laukaissut käsikirjoitusvaiheen jatko-osalle.
Cloverfield (2008, Yhdysvallat) on kokonaan yhden päähahmon kanniskeleman digitaalikameran linssin läpi esitetty tarina Manhattanille hyökkäävän hirviön tuhon alta pakenevista ihmisistä. Eli Godzilla + Blair Witch Project = Cloverfield. Tätä ei kuitenkaan tulisi tulkita, etteikö Cloverfield olisi paljon enemmän kuin osiensa summa. Nuorten aikuisten läksiäisjuhlat keskeytyvät kun New Yorkissa riehuu giganttinen hirviö ja koko Manhattanin saari evakuoidaan. Pakoreittien määrä vähenee, ystäviä on hukassa ja armeija käyttää suurimpia pyssyjään. Cloverfieldin intiimi tunnelma kaaoksen keskellä on rohkeiden päätösten summa ja varmasti sen menestyksen vetojuhta.
Pakko tunnustaa olleeni epäilevä Tuomas. Cloverfieldin traileri sai minut näkemään silmissäni tekosyyn jättää yhtenäinen käsikirjoitus tekemättä ja laiminlyödä kaikkia visuaalisia osa-alueita. Eniten kuitenkin pelkäsin oksentavani känniheilurikuvauksen seurauksena. Jälkimmäinen pelkoni oli aiheellinen, ensimmäinen ei. Cloverfield on ehdottoman kaunis ja New Yorkin kaupunki on vahvan subjektiivisen näkökulman ansiosta kuin armoton roisto, joka yrittää estää päähahmoja onnistumasta. Jotkut teatterit Yhdysvalloissa varoittivat elokuvan voivan aiheuttaa matkapahoinvointia ja kutinsa pitää. Onneksi tämä on ongelmana lähinnä alkupuoliskolla, missä se kuitenkin tukee tarinaa ja totuttaa katsojan harvinaisempaan kuvaustyyliin, jonka jälkeen käsivarakuvaus on osa tarkkaa koregrafiaa tarinankerronnassa.
Näyttelijäkaarti on vähemmän tunnettuja, mutta ahkerasti työllistettyjä nuoria näyttelijöitä. En voisi kuvitella millainen tragikomedia Cloverfield olisi ollut, jos päähahmot olisivat olleet esimerksi Shia LeBeouf, Ethan Hunt tai Jessica Alba jne. Sanotaan, että elokuvassa olisi tärkeää kertoa vähästä kaikki, mieluummin kuin kaikesta vähän ja sen Cloverfield tekee. On kiehtovaa päästä kokemaan katastrofielokuvan tapahtumat mikrotasolla ja katkeamattomasti yhtä tietoisena tai epätietoisena kuin päähahmot. Siteeratakseni mahtipontisuutta vierastavaa ystävääni ”Mä en keksi tosta elokuvasta mitää pahaa sanottavaa!” Cloverfield on täynnä tilaisuuksia sortua kliseisiin, jotka käsikirjoittaja David S. Goyer pyyhkäisee kevyesti katsojan silmien edestä ja kriittinenkin katsoja nauttii arkihenkisestä yllättelystä.
Cloverfieldin tyyliin tottuminen ja toisaalta realistinen, mutta epätasainen rytmi pitivät minut henkisesti etäällä tästä kekseliäästä teoksesta, joten vaikka tiedän sen päätyvän leffahyllyyni, se ei päädy Top10-listalleni. Pyytäisin kontrollifriikkejä pysymään poissa lippuluukuilta ja vaadin, että jokainen raskaammista elokuvista nauttiva hakeutuu New Yorkin vaarallisen kaaoksen keskelle pehmeän istuimen suojista. Muille katsojille suosittelisin Cloverfieldiä vain siksi, että se on hyvä.
Teksti © 2008 Iiro Peltonen
Cloverfield dvd pauhaa dolby digital 5.1 ääniraidan turvin ja anamorfisena 1.78:1 widescreen kuvalla. Jos katsomiskokemus oli teatterissa fantastinen, niin sitä se on myös kotisohvallakin. Kuvanlaatu ei nouse tärkeään rooliin, elokuvan kuvaustavan vuoksi (kuvattu “yhdellä kotivideokameralla”). Äänitehosteet ovat sitäkin suuremmassa roolissa. Kotiteatterista nautittuna kylmänväreet nousevat selkää pitkin.
Tavallisen version extroina on ohjaaja Matt Reevesin kommenttiraita. Kirjaimellisesti. Reeves esittelee luomuksensa antaumuksella, niin hyvine kuin huonoine puolineen. Katsojalle tarjotaan myös mahdollisuus selata “lisä-arkistoja”, niin halutessaan. Homma toimii siten, että ruudulle ilmestyy akkumittari-symboli, ja silloin painetaan kaukosäätimen entter namiskaa, jolloin katsoja pääsee tutkimaan tarkemmin miten elokuvaa on purkitettu. Pitkä miinus siitä, että lisämateriaaliin ei pääse käsiksi kuin katsomalla itse elokuvan läpi.
Steelbook sisältää levyllisen verran lisää materiaalia, yllä mainittujen lisäksi. Pitkä “Making of Cloverfield” ohjaajan, tuottaja J.J. Abramsin ja näyttelijöiden seurassa on peruskauraa. “Visuaaliset tehosteet” esittele elokuvan tekoa tietokonevoimin pitkän kaavan mukaan. “Näin sen! Se elää! Se on valtava!” kooste kertoo tarkemmin Cloverfieldin hirviön synnyttämisestä. Tämän lisäksi mukana on poistettuja ja jatkettuja kohtauksia kommenttien kera. Myös kaksi vaihtoehtoista loppua antavat rahoille vastinetta… vaikka itse en moisiin koskaan halua kajota, sillä harvoin ne alkuperäistä loppua voittavat, eikä näin käy Cloverfieldissäkään. Ekstrat tekstitetty.
Dvd teksti © 2008 Lasse Lepola
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA